Minulla on meneillään käsittämättömän kiireinen viikko. Siihen on liittynyt jännittäviä uutisia, joihin palaan vielä myöhemmin. Nyt kuitenkin aion vastata J.S. Meresmaalta saamaani haasteeseen ja paljastaa seitsemän sellaista asiaa, joita monikaan ei minusta ja tulevasta kirjastani vielä tiedä.
1. Olen aina halunnut kirjailijaksi. Aina tarkoittaa tässä yhteydessä niin kauan kuin muistan. Viimeisimmän muuttoni yhteydessä löysin papereistani suttuisella kaunolla kirjoitetun romaanin alun. Pituus noin puolitoista virkettä. Ylälaitaan oli raapustettu nimi: Elina 9v. Sittemmin tavoitteekseni tuli julkaista ennen kuin täyttäisin 30, joten näin 23-vuotiaana voisi kai sanoa, että olen aikataulusta mukavasti edellä.
2. Omien ja kustantajan tietojen mukaan kesällä ulos tuleva romaanini olisi ensimmäinen Suomessa julkaistu paranormaali romanssi nuorille. Kustannustoimittajani mukaan sitä on jo ehditty odotella. Itse voin vain nöyrästi toivoa, että kirja lunastaa odotukset.
3. Kirjoitettuani käsikirjoituksen ensimmäisen version en ensin uskaltanut näyttää sitä kenellekään. Itse asiassa harkitsin hankkiutuvani siitä eroon. Hävetti kamalasti. En ollut koskaan kirjoittanut mitään genreen viitaavaankaan, enkä ollut tunnustanut kenellekään, että nautin suunnattomasti amerikkalaisista nuortenkirjoista. Lopulta lähetin kässärin luottolukijalleni saatesanoin: “ajattelin heittää tämän roskiin, mutta lähetän nyt kuitenkin sulle.” Vastauksessaan ystäväni vakuutti, että olin tehnyt aivan oikein, ja lisäsi vielä, että oli ehtinyt ahmia lähes koko kässärin lyhyessä ajassa. Silloin ensimmäistä kertaa ajattelin, että tästä saattaa vielä tulla jotakin.
4. Romaanini sijoittuu Kainuuseen. Itse olen kotoisin Vantaalta, ja asun tällä hetkellä Helsingissä. Olenko sitten koskaan käynyt Kainuussa? No en. Tarkoitus on kyllä.
5. Olen kohtalaisen laiska tekemään taustatutkimusta. Yhdeksässä kymmenestä tapauksesta googlettaminen saa riittää. Joskus saatan kysyä poikaystävältäni tai äidiltäni kummallisia kysymyksiä, joihin jälkimmäinen aina vastaa: “katso sieltä sun netin tiedostoista”.
6. Olen todella huono heräämään aamulla. Pahin painajaiseni olisi tehdä päivätyötä, jossa työpaikalla pitäisi olla joka päivä viimeistään kahdeksalta. Vapaus valita omat työaikansa on yksi syy, miksi vapaan kirjailijan ura on aina kiehtonut minua.
7. Vietän fiktiivisten ihmisten kanssa enemmän aikaa kuin moni pitäisi normaalina. Monet henkilöt ovat pyörineet päässäni jo vuosia, enkä usko, että tuoreemmatkaan ovat menossa vielä vähään aikaan minnekään. On ollut mielenkiintoista seurata, miten henkilöt ovat kasvaneet yhdessä kanssani ja muuttaneet marssijärjestystään elämänvaiheideni mukaan. Uskallan väittää, että tämä taipumus luoda fiktiivisiä henkilöitä on se tekijä, joka alunperin sai minut kirjoittamaan. Kirjoittamalla kun voi herättää kätketyn eloon.
Vastaavia artikkeleita
Kuten mainitsin eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani, laitoin Suzanne Collinsin Nälkäpelin (T...
Olen jo viikon ajan odottanut pääseväni kuvan kirjekuorien kimppuun, ja tänään se vihdoin tapa...
Blogini on saanut levätä muutaman päivän kirjoittajan huhkittua ensin kandin ja nyttemmin palkka...
Kansi: Eevaliina Rusanen
2.3.2012 kello 5:52 pm Permalink
Minä sain päähäni viisivuotiaana, että tahdon kirjailijaksi. Oma tavoitteeni oli kuitenkin ehdottomasti julkaistu romaani teini-iässä, sillä olin lukenut useita julkaistuja 8-12-vuotiaiden kirjoittamia romaaneja. No, sairaus kaatoi sen haaveen, enkä tiedä olisiko se onnistunut muutenkaan. Vieläkin kyllä harmittaa, että meni lähemmäksi kolmeakymppiä kuin teinivuosia. Sinulla oli selkeästi realistisempi tavoite. :->
Google Street View on muuten tosi kätevä ihmetellessä tapahtumapaikkoja, joissa ei ole itse käynyt! Paitsi jos ne ovat ns. aivan landella. Itsekin vierailin sen avulla Vaasassa, jossa kirjassani ohimennen käväistään. Ei kyllä tarttunut kaupungista mieleen oikein mitään tunnusomaista.
3.3.2012 kello 12:03 am Permalink
Itse ajattelen, että alle kolmikymppisenä julkaiseminen on jo melkoinen saavutus, julkastaanhan esikoinen keskimäärin 33-vuotiaana.
Omassa romaanissa on kyse nimenomaan “landesta”, mutta eiköhän jatkossa Street View:stä ole enemmän hyötyä.
Ja niin, meinasi ihan unohtua: siirränkin haasteen seuraavaksi sinulle!
3.3.2012 kello 5:04 pm Permalink
Ai, kappas! Kiitos(?) Voisin varmaan maanantaina vastailla.