Tämä kirjoitus käsittelee Hyvinkään tragediaa. Pohdin hetken ennen kuin uskaltauduin kirjoittamaan tästä aiheesta. Aiheesta on kirjoitettu jo sen verran monta mielipidettä, etten ole varma, onko minulla mitään sellaista sanottavaa, joka lisäisi keskusteluun mitään uutta. Toisaalta en ole varma, onko minulla oikeutta kommentoida asiaa, joka koskettaa toisten ihmisten elämää todella syvästi. Eikö asianomaisilla olisi oikeus käsitellä asiaa ilman, että sitä jatkuvasti analysoidaan kylmän asiallisesti mediassa? Niin paljon kuin tapahtunut onkin saattanut koskettaa kaltaistani kansalaista, ei se ole mitään verrattuna asianomaisten kokemusmaailmaan.
Olen kuitenkinmonen muun tapaan taipuvainen ajattelemaan, että kyse on viime kädessä yhteiskunnallisesta ongelmasta, eikä yhteiskunnallisia ongelmia korjata ilman keskustelua.
Jotkut lähtevät tämänkaltaisissa tapauksissa liikkeelle siitä, että vastuussa on aina yksilö, ei yhteiskunta. (Mm. Ruben Stiller Ylen blogissa.) Jokaiseen yhteiskuntaan mahtuu sairaita ja pahoja ihmisiä, joiden tekoja voidaan korkeintaan pyrkiä ehkäisemään laeilla ja rangaistuksilla. Sosiologin päässä herää kuitenkin kysymys, miksi tämä pahuuden määrä ei pysy vakiona, vaan vaihtelee aika rankastikin yhteiskunnallisten olojen mukaan. Miksi ampumiset ovat olleet Suomessa viime vuosikymmeninä näinkin yleisiä?
Tapauksen voidaan siis nähdä olevan osa yhteiskunnallista ilmiötä, jolloin voidaan kysyä, kenen vika se on. Esimerkiksi Henry Laasanen ja monet muut kommentoijat ovat löytäneet syyllisiksi feministit. Nuorten miesten nykyinen asema johtuu heidän mielestään ennen kaikkea naisten aseman parantumisesta, joka on tapahtunut miesten kustannuksella. Toisaalta viitataan myös parinmuodostuksen vaikeuteen ja seksuaaliseen turhautumiseen.
Toimiva yhteiskunta ei kuitenkaan mielestäni edellytä “miesten malleja” tai “naisten malleja”, vaan ainoastaan ihmisyyden mallia. Olenkin huomattavasti taipuvaisempi yhtymään Frank Martelan mielipiteisiin vaadittavista yhteiskunnalliista toimista. Lapset ja nuoret ovat sikäli helppo säästökohde, sillä he eivät ole äänestysiässä ja harvemmin valittavat itseensä kohdistuneista leikkauksista. Seuraukset voivat kuitenkin olla karuja. Luin jokin aika sitten artikkelin tutkimuksesta, josta kävi ilmi, että 1990-luvulla tehdyt kouluterveydenhoidon leikkaukset kostautuivat suurina laitoshoidon kustannuksina.
Ennaltaehkäisy saattaa kuulostaa kovinkin kalliilta ja tehottomalta, mutta hyviäkin kokemuksia löytyy. Etsivä nuorisotyö toimii toisin kuin koko muu sosiaalitoimi: asiakkaan yhteydenottoa ei jäädä odottelemaan, vaan asiakas etsitään itse. Aika moni aikuinenkin kaipaisi sitä, että voisi asioida yhden ja saman ihmisen kanssa niin toimeentuloon, terveyteen kuin asumiseen liittyvissä asioissa.
Vastaavia artikkeleita
Rakastan romaanikäsikirjoituksen ensimmäisen version kirjoittamista. Se on se vaihe, jonka vuoksi tä...
Kulunut vuosi on ollut tärkeä käännekohta elämässäni. Esikoisromaanin julkaiseminen oli unelma, joka...
Muutama viikko sitten menin käymään pikaisesti äitini luona. Vedin päälleni saman kirjailijan univor...
Kansi: Saara Niinikoski
Kansi: Eevaliina Rusanen
1.6.2012 kello 3:01 pm Permalink
Nuorten miesten syrjäytyminen johtuu yhteiskunnastamme, joka on muuttunut jonkinlaiseksi hyvinvoinnin tuottamistehtaaksi naisille. On vaikea täsmälleen määrittää, milloin tämä tapahtui. Mutta suurin osa kaikesta, mitä yhteiskunta tekee, valuu joko suoraan tai välillisesti hyvinvointipalveluina ja rahana naisille. Ei se ole mitään sattumaa, että juuri nuoret miehet syrjäytyvät. Tai että kodittomista, asunnottomista ja työttömistä valtaosa on miehiä. Joku Finnairin tai eläkevakuutusyhtiön miesjohtaja ei tässä yhtälössä paljoa paina.
Jos Hyvinkään kaltaisia tragedioita halutaan tulevaisuudessa ehkäistä, on miehet saatava mukaan suomalaisen yhteiskunnan jakopiiriin. On lakattava ajattelemasta miehiä jonkinlaisina kertakäyttöroskina. Tämä on paljon suurempi kysymys kuin mikään ennaltaehkäisevän nuorisotyön lisääminen tms.
Lyhyesti: Suomeen on saatava jonkinlainen toimiva tasa-arvon malli. Se, mitä feministit sanovat ajavansa mutta tosiasiassa eivät aja.
1.6.2012 kello 5:53 pm Permalink
“Nuorten miesten nykyinen asema johtuu heidän mielestään ennen kaikkea naisten aseman parantumisesta, joka on tapahtunut miesten kustannuksella”
Tämä on kai hieman outo johtopäätös. Logiikka menisi pikemminkin niin, ettei kenelläkään ole mitään naisten aseman parantamista vastaan, eikä asiaa ole tarve nähdä nollasummapelinä, joissa toisen osapuolen pois on toisen in. Feministit kuitenkin vaikuttavat vähättelevän ja toisin jopa taistelevan erittäin voimakkaasti vastaan, kun miesten ongelmista viitataan. Se kuitataan yleensä ilmoittamalla, että miehet ovat etuoikeutettuja, turha kitistä, siskot ei oo kiinnostuneita. Tämä, jos mikä, vahvistaa suomalaista miehen mallia, jossa mies ei saa puhua ongelmistaan.
Olen samaa mieltä kanssasi: tarvitsemme hyvän ihmisen mallin, emme naisen ja miehen erillisiä malleja. Onko feminismi liike, joka ajaa hyvän ihmisen mallia?
1.6.2012 kello 10:18 pm Permalink
Kiitos kommenteista. Itse vakaasti uskon, että feminismi ajaa hyvän ihmisen mallia, joskin on kai turha puhua mistään yhdestä feminismistä. Itse edustan lähinnä akateemista feminismiä, joten kokemukseni rajoittuvat yliopistomaailmaan.
2.6.2012 kello 6:28 am Permalink
Olet siis osa ongelmaa etkä ratkaisua.
2.6.2012 kello 10:24 am Permalink
“Kiitos kommenteista. Itse vakaasti uskon, että feminismi ajaa hyvän ihmisen mallia”
Osaatko sanoa, mitä feminismi (akateeminen tai ei) Suomessa on tehnyt miesten ongelmien eteen? Muuta siis, kuin vähätellyt niitä ja pyrkinyt estämään niistä keskustelua sekä niiden käsittelyä?