Kuka?

Kuka?

 

Kuva: Lauri Nevanlinna

Olen vuonna 1988 syntynyt vantaalainen kirjailija.

Synnyin Vantaan Martinlaaksossa. Ollessani seitsemänvuotias vanhempani erosivat, ja minä, äiti ja sisko muutimme Jokiniemeen.

Kirjoittajan urani lähti käyntiin, kun kahdeksanvuotiaana voitin jaetun ykköspalkinnon luokassani pidetyssä kirjoituskilpailussa aiheesta ”Hyvät tavat”. Samoihin aikoihin aloin haaveilla romaanin kirjoittamisesta. Kilpaurheilu vei kuitenkin aluksi mennessään: kilpailin muodostelmaluistelussa aina vuoteen 2006 asti sekä SM- että kansainvälisellä tasolla.

Kirjoittaminen ei silti missään vaiheessa lakannut olemasta osa elämääni. Kirjoittamisen opiskelemisen mahdollisuudesta innostuneena hain ja pääsin Kallion ilmaisutaitolukioon, jossa suoritin paljon kirjallisen ilmaisun kursseja. Kirjoitin ylioppilaaksi syksyllä 2007.

Seuraavana syksynä pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Ala osoittautui nopeasti vääräksi ja koko lukuvuoden mietin mitä oikeasti haluaisin tehdä. Vuonna 2009 aloitin opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenani sosiologia. Samaan aikaan aloitin myös kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Ensimmäinen lukukausi Helsingissä oli sen verran rankka, että kevätlukukauden alkaessa en ollut täysin valmis jatkamaan opintoja. Olin kesällä innostunut amerikkalaisesta paranormaalista romantiikasta ja ahminut valtavat määrät englanninkielisiä kirjoja. Olin innostunut etenkin ihmissusista kertovista tarinoista ja pohtinut, mahtaisiko sentyyppinen fantasia toimia suomalaisissa maisemissa. Joulun tienoilla mieleeni oli tullut kuva tytöstä ja sudesta metsässä – olin kirjoittanut tuon kuvan ylös, mutten ollut ajatellut siitä sen enempää. Kun pakollisen tilastotieteen luennot alkoivat, tuo kuva palasi takaisin piinaaman minua. En millään halunnut tehdä kurssiin liittyviä tehtäviäni, joten annoin itselleni luvan kirjoittaa tarinaa, joka oli alkanut pikkuhiljaa purkautua kuvasta.

Kirjoittaminen vei niin vahvasti mennessään, että pakkasin laukkuni ja muutin tilapäisesti äitini luokse. Äiti hoiti ruuanlaiton, pyykit ja siivoamisen, minä ainoastaan kirjoitin. Noin kuukautta myöhemmin minulla oli käsissäni romaanikäsikirjoituksen ensimmäinen versio.

Kuva: Lauri Nevanlinna

Aluksi ajattelin, etten uskalla kertoa käsikirjotuksesta kenellekään. Jatkoin opintojani, mutta käsikirjoituksen olemassaolo jäi vaivaamaan. Tiesin, että pystyisin tekemään siitä vielä paremman. Lopulta myös päätin lähettää sen hyvälle ystävälleni luettavaksi. Kirjoitin viestiin: ”Ajattelin jo laittaa tän roskiin, mutta lähetänkin sulle.” Ei mennyt kovin kauaa, kun ystäväni vastasi: ”Älä missään nimessä laita roskiin, tää on hyvä!”

Syksyllä 2010 lähdin vaihtoon Dublinin Trinity Collegeen. Vuoden aikana ehdin viimeistellä käsikirjoitustani, ja kun kotiinpaluun aika viimein koitti, uskaltauduin lähettämään sen kustantamoon. Puhelimeni soi jo kuukautta myöhemmin. Esikoisromaanini Kesytön näki päivänvalon kesäkuussa 2012 ja sarja sai jatkoa heti seuraavana vuonna, kun Uhanalainen ilmestyi. Kolmas osa Jäljitetty tuli kauppoihin syksyllä 2014 ja sarjan päätös, Vainuttu, ilmestyi syyskuussa 2015.

Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi keväällä 2017. Samalla minusta myös tuli täysipäiväinen kirjailija. Tällä hetkellä kirjoitan seuraavaa nuorten aikuisten sarjaani Väkeä, joka ilmestyy  Tammelta vuosina 2017-2020. Sarjan ensimmäinen osa Muistojenlukija voitti nuortenkirjallisuuspalkinto Topeliuksen sekä vuoden parhaalle kotimaiselle fantasiaromaanille jaettavan Kuvastajan. Se pääsi myös Tulenkantaja-palkintoehdokkaaksi. Moskito Television on ostanut Väen tv-sarjaoikeudet. Vapaa-aikani kuluu etupäässä lukien, liikkuen ja koirien kanssa touhuten.