Lukijat kysyvät, kirjailija vastaa.

Milloin seuraava kirjasi ilmestyy?

Viimeisimmät kirjani ovat realistinen YA-romaani Tuntematon taivas sekä lasten fantasiaromaani Hirmunsilmä (Nelimaan tarinat 2). Tällä hetkellä vasta suunnittelen uusia tarinoita enkä vielä osaa sanoa, milloin minulta tulee seuraava kirja.

Tuleeko Susiraja-sarjaan jatkoa?

Susirajan neljäs osa Vainuttu jää näillä näkymin viimeiseksi.

Haluaisin ostaa kirjojasi. Missä niitä myydään?

Kirjakauppojen valikoimat vaihtelevat, mutta kustantamon kirjakauppa kirja.fi myy kaikkia niitä kirjojani, joiden painosta on yhä jäljellä. Susiraja on saatavilla print on demand -periaatteella eli siinä toimitusaika on vähän pidempi. Muistojenlukija (Väki 1) ja Valkeantuoja (Nelimaan tarinat 1) ovat loppuunmyytyjä, jälkimmäistä saa yhä minulta. Kannattaa myös katsoa antikvariaattien ja nettikirppisten valikoimaa. Koko tuotantoni on saatavilla e-kirjoina ja lisäksi Väki, Tuntematon taivas ja Valkeantuoja myös äänikirjoina.

Mistä saat inspiraatiota?

Kaikesta näkemästäni, kokemastani ja lukemastani. Susiraja alkoi mieleeni tulleesta kuvasta, jossa tyttö ja susi ovat metsässä. Väki taas sai alkunsa, kun tajusin yhdistää kolme aikaisemmin erillisinä pitämääni ideaa. Ensimmäinen niistä tuli Irlannissa keskusteltuani erään romanialaisen kanssa silloin koko Eurooppaa puhuttaneista romanikerjäläisistä. ”You have to understand, they are not like us”, hän sanoi, mikä järkytti minua. Miten niin romanit eivät ole samanlaisia kuin me muut ihmiset? Toinen idea tuli minulle tuijotettuani kauan suihkuverhoa, jossa on naisen päitä ja lintuja. Näytti siltä, että linnut lentävät ulos naisen päästä, ja aloin ajatella, että ne olivat muistoja. Toisen idean sain kiropraktikoltani, joka hän yllättäen kysyi: ”Tiedätkö mitä sana väki oikeasti tarkoittaa?” Ei voi siis sanoa, että ideat tulisivat mistään yhdestä ja samasta paikasta. Pikemminkin pidän koko ajan silmät ja korvat auki ja tallennan asioita myöhempää käyttöä varten.

Käytätkö kavereitasi tai sukulaisiasi hahmojen esikuvina?

En suoraan, mutta lainaan usein piirteitä tapaamiltani ihmisiltä.

Onko kirjojasi käännetty muille kielille?

Susirajan osat 1-2 Kesytön ja Uhanalainen ovat ilmestyneet kiinaksi ja Väki 1: Muistojenlukija puolaksi. Verkot ovat jatkuvasti vesillä, joten katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Miksi kirjoitat nuorten aikuisten kirjallisuutta?

Kirjoitan sitä, mitä haluaisin itsekin lukea. YA on raikasta ja eteenpäin katsovaa, siinä eivät isot teemat mitenkään poissulje lukunautintoa. Pidän siitä, että voin yhdistellä erilaisia elementtejä ja mennä aitojen yli. Lisäksi nuoruus kiehtoo minua. Yhteiskunta ei juurikaan arvosta nuoria, mutta samaan aikaan nuoruus on se vaihe elämässä, jolloin monet asiat tapahtuvat ensimmäistä kertaa ja sen ajan kokemukset määrittelevät paljon siitä, keitä meistä tulee.

Miksi kirjoitat fantasiaa?

Pidän ”Mitä jos” -ajattelusta. Mitä jos Kainuun vihatut sudet olisivatkin ihmissusia? Mitä jos olisi mahdollista lukea toisten ihmisten muistoja, tai mennä muiden uniin? Fantasiaelementit ovat minulle tarinankerronnan väline: ne antavat mahdollisuuden paitsi käsitellä kiinnostavia teemoja, myös luoda jännittäviä juonikuvioita. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta yliluonnollinen tekee usein tapahtumista uskottavampia. On vaikea keksiä mitään realistista perustetta sille, miksi Väen hyvinkin erilaiset viisi päähahmoa viettäisivät aikaa yhdessä – tosielämässä he eivät koskaan edes törmäisi toisiinsa. Tässä tapauksessa yliluonnolliset syyt pakottavat heidät yhteen, ja siinä onkin koko sarjan perusta.

Luetko itse paljon?

Luen. Paljon young adultia, mutta myös kotimaista ja ulkomaista nykykirjallisuutta, runoja sekä tietoa.

Ketkä ovat omia suosikkikirjailijoitasi?

Heitä on paljon, mutta ainakin Robin Hobb, Maggie Nelson, A.S. Byatt, Maggie Stiefvater, David Levithan, Laini Taylor ja Marie Rutkoski. Kotimaisista Annukka Salama, Salla Simukka, Maria Turtschaninoff ja Johanna Sinisalo.

Minäkin haluaisin julkaista kirjan. Miten kirjailijaksi tullaan?

Kirjailijaksi ei ole vain yhtä tietä. Varsinaista kirjailijakoulutusta ei ole. Kustantamot valitsevat julkaistavat tekstit heille lähetetyistä käsikirjoituksista, ja seula on tiukka. Sen läpäiseminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Kirjoittamisessa kehittyy kirjoittamalla ja lukemalla. Muilta saatu palaute omista teksteistä on tärkeää, sillä se auttaa näkemään tekstin lukijan näkökulmasta ja viemään kirjoittamista eteenpäin. Oman lähipiirin lisäksi palautetta voi saada ammattilaisilta; esimerkkinä mainittakoon Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelu. Lisäksi monet kansanopistot järjestävät kirjoittajakursseja. Jos kirjoittaminen tuntuu omalta jutulta, kannattaa olla sinnikäs ja kokeilla erilaisia tyylilajeja. Pettymykset ovat tällä alalla taattu juttu, mutta se tekee onnistumisesta sitäkin suloisempaa.