Susiraja-sarja

Susiraja-sarja

 

Susiraja 1: Kesytön (2012)

 

Kesytön on Suomen susirajalle sijoittuva täysiverinen paranormaali romanssi. Se lyö laudalta tusinan ulkomaisia esikuviaan aseinaan ikimuistoiset henkilöhahmot, pitelemätön huumori ja monta paria teräviä kynsiä.

Kertasin mielessäni viime kuukausin tapahtumat. Äitini oli kuollut ja olin muuttanut pieneen kylään enoni luokse. Minulle oli selvinnyt, että maailmassa oli paljon sellaista, minkä olin aina luullut olevan satua. Ihmissudet olivat totta, ja mikä merkillisintä, minä elin heidän kanssaan.

  Ja laumanjohtajan poika oli juuri kertonut minulle, että hän oli valmis uhmaamaan omiaan, jotta voisi olla minun kanssani. Minun.

Kallion kasvatti Raisa Oja on kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä muuttuu kertarysäyksellä, kun hän joutuu muuttamaan kauas Kainuun korpeen. Vastassa on lievästi sanottuna kummallinen Hukkavaaran kylä erikoisine asukkaineen. Pian Raisa huomaa unelmoivansa Mikaelista, koulun vaikutusvaltaisimmasta pojasta, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta mitä Mikael ja muut hukkavaaralaiset oikein piilottelevat? Ja miksi Raisa oikeastaan on lähetetty tänne, susirajalle? Salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua.

 

Susiraja 2: Uhanalainen (2013)

 

Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

Lukunäyte

 

Susiraja 3: Jäljitetty (2014)

 

Matka omiin kykyihin on matka tuntemattomaan.

En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Huone oli täynnä ihmisiä, ja he kaikki juhlivat kuin viimeistä päivää.

Musiikki jylläsi. Strobovalot vääristivät hetkeksi kaikki kolme ulottuvuutta, ennen kuin kuva palautui taas normaaliksi. Tanssilattia oli jo kauan sitten käynyt liian pieneksi, ja pöydät ja tuolit olivat päässeet tavallisesta poikkeavaan käyttöön. Väki tanssi , hyppi, huojui. Kaikki olivat yhtä ja samaa. Yksi sielu, monta ruumista.

Yksi lauma.

”Unohdin. Täysikuu on huomenna”, sanoin ääneen.

Katsoin häntä. Valot lankesivat hänen kasvoilleen ja tekivät hänestä vuoroin vihreän, vuoroin punaisen.

Hän katsoi takaisin. ”Raisa, mikä tämä paikka oikein on?”

”Kolikon kääntöpuoli”, vastasin. ”Tervetuloa uuteen elämääsi.”

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä… Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

Lukunäyte

 

Susiraja 4: Vainuttu (2015)

 

Kuuman sarjan huikea huipennus!

Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?

Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.

Liian monet asiat erottivat meitä. Hän oli ihmissusi, minä taas daimon. Minulle oli vasta vähän aikaa sitten alkanut selvitä, mitä se edes tarkoitti. Siinä missä minä olin asunut koko ikäni kaupungissa, Mikael oli kotonaan Kainuun metsissä. Minä rakastin taidetta, kun taas hänen intohimonsa oli lääketiede. 

Ja silti, osa minusta oli ollut aivan varma, että kaikki välillämme palaisi ennalleen. Eikä vain ennalleen, vaan paremmaksi, enemmäksi kuin koskaan ennen. Olin ajatellut, että kun vain keräisin rohkeuteni, kaikki päättyisi hyvin. 

”Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.” Tiesin, että vain harvat saivat kokea sen. Olin kuvitellut minun ja Mikaelin olevan niin onnekkaita.

 Lukunäyte