Kirjojen tyhjennysmyynti!

Kirjojen tyhjennysmyynti!

EDIT: Jäljitetty ja Vainuttu eli sarjan osat 3-4 myivät nopeasti loppuun. Kahta ensimmäistä saa yhä alla olevaan hintaan!

Tyhjennän varastojani ja myyn tällä hetkellä kaikki Susirajat hintaan 10e/kpl sisältäen postituskulut. Mikäli ostat enemmän kuin yhden kirjan, saat loput kappaleet hintaan 5e – kaksi kirjaa maksaa siis 15e ja kolme kirjaa 20e. Koko sarja eli neljä kirjaa lähtee hintaan 25e!

Kaikkien Susirajojen painokset ovat loppu, joten tämä on ainut mahdollisuus saada kirjat omaksi. Kirjoihin saa halutessaan omistuskirjoitukset. Maksun voi suorittaa tilille sitten, kun lähetys on tullut perille. Toimitus tapahtuu postin kautta ja pyydettäessä lähetys onnistuu myös pakettiautomaattiin.

Tilaukset ja kyselyt osoitteeseen elina ät elinarouhiainen piste com.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Romanien kansallispäivä: miten päädyin kirjoittamaan romaneista ja mitä olen oppinut

Romanien kansallispäivä: miten päädyin kirjoittamaan romaneista ja mitä olen oppinut

Tänään vietetään romanien kansallispäivää. Ajattelinkin siis kertoa vähän siitä, miten päädyin kirjoittamaan romaneista ja minkälaisia asioita olen oppinut.

Miksi kirjotan romaneista?

Aivan ensimmäiseksi on sanottava, ettei kukaan ystävistäni tai sukulaisistani ole romani. Itse asiassa romanit ovat aina näyttäytyneet minulle vieraina. Muistan lapsena kutsuneeni hameisiin pukeutuneita naisia prinsessoiksi, jolloin äitini joutui selittämään minulle, etteivät he ole kuninkaallisia vaan romaneita.

Kiinnostukseni romanien yhteiskunnalliseen asemaan heräsi vaihtovuoden aikana. Hengailin Dublinissa hyvin eurooppalaisissa porukoissa ja opiskelin myös eurooppalaisuutta käsitteleviä kursseja. Noihin aikoihin puhuttiin paljon romanikerjäläisistä, joita oli alkanut näkyä katukuvassa sen jälkeen, kun Romania ja Bulgaria olivat liittyneet EU:n jäseniksi. Ihmeteltiin, mitä heille pitäisi tehdä – eivätkö he vain voisi palata sinne mistä tulivat?

Eräs romanialainen tuttuni yritti selittää tilannetta: You have to understand, they are not like us. Lause jäi elämään päähäni. En uskonut, että hän olisi sanonut niin mistään muusta ihmisryhmästä. Mitä hän siis tarkoitti? Ja mitä oikeastaan tiesin romaneista?

Pari vuotta myöhemmin löysin itseni Vuosaaresta. Naapurissa asui romaniperhe, joka parkkeerasi aina autonsa rapun eteen ja joiden asunnosta saattoi kesäisinä iltoina kuulua mahtavaa laulua. Jossain vaiheessa tajusin, että aikaisemmat tarinaideani muistoista, linnuista ja köyhyydestä olivat ottaneet uuden muodon ja haaveilinkin romaneista kertovan romaanin kirjoittamisesta.

Ajatus pelotti minua. En uskonut, että tietoni tai taitoni riittäisivät, mutta kuin korkeampien voimien toimesta silmiini osui mainos: Helsinki Summer Schoolissa pidettäisiin kurssi Euroopan romanien historiasta ja nykytilanteesta. Kurssi osoittautui Väen kannalta ratkaisevaksi. Tiedon karttuessa aloin nähdä koko ajan selvemmin, että romaneiden sijaan kirja kertoisikin itseni kaltaisista ihmisistä: meistä valtaväestön edustajista, jotka olemme sokeita etuoikeuksillemme. Halusin näyttää, millaisia normeja eurooppalaisuuteen liittyy.

Kurssin lisäksi luin kirjoja ja lehtiartikkeleita sekä seurasin erilaisia romaniasioihin keskittyviä ja romaneiden ylläpitämiä sometilejä. Seuraavaksi kerron kolme asiaa, jotka yllättivät eniten.

1. Monimuotoisuus

Tämän ei tietenkään olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta se tuli. Romanit elävät niin monen eri valtion ja kulttuurin sisällä, että välillä tuntuu absurdilta puhua romaneista yhtenäisenä kansana. Osa romaneista elää vahvasti perinteiden mukaan, osa taas valtakulttuurissa. Lisäksi eri romaniryhmät voivat omata hyvinkin erilaisia perinteitä samankin valtion sisällä.

2. Vähäosaisuus

En ennen ollut tajunnut, että Euroopassa on ihmisiä, jotka syntyvät ja kuolevat kaatopaikalla. Heitä kuitenkin on. Heillä ei ole vettä, vessaa eikä kunnollista kattoa tai lattiaa. Lisäksi osassa Euroopan maista noin kolmasosa romaneista on lukutaidottomia. Onko siis ihme, että monet romanit etsivät parempaa elantoa ulkomailta?

On toki muistettava, etteivät suinkaan kaikki romanit ole köyhiä. He ovat menestyneet paitsi perinteisillä romanialoilla kuten musiikissa ja kaupankäynnissä, myös korkeakoulutetuissa hommissa.

3. Sorron historia

Romanien holokaustista käytetään sanaa porajmos. Yllätyin siitä, miten suuri osuus Euroopan romaneista joutui joukkomurhan uhriksi: arviot vaihtelevat neljäsosan ja puolen väestön välillä. Voi vain kuvitella, miten kauaskantoiset seuraukset tragedialla on ollut, varsinkin kun romanit joutuvat edelleen taistelemaan tapahtumien tunnustamisen puolesta.

Romanien sorto ei tietenkään alkanut toisesta maailmansodasta: heidän elämäänsä ja oikeuksiaan on rajoitettu jo vuosisatoja sitten erilaisilla lainsäädännöillä. Romaneja on karkotettu, heidän tappamistaan ei ole välttämättä pidetty rikoksena ja esimerkiksi Romaniassa romaneita pidettiin orjina 1300-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin asti.

 

Mikäli haluat tukea vähäosaisia romaneita, voit tehdä lahjoituksen esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Hirundolle.

 

Kirjoja
Panu Pulma (toim.): Suomen romanien historia (SKS)
István Pogány: Romanien ahdinko ja ihmisoikeudet (Like)
Kiba Lumberg: Memesa-trilogia (Sammakko)

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Maaliskuun keikat

Maaliskuun keikat

Tässä kuussa olen mukana parissa eri tapahtumassa.

24.3. Vihtorin kirjamessut, Tampere, Hotelli Ilves

Tulenkantaja-palkinto jaetaan Vihtorin kirjamessujen yhteydessä. Palkintoon liittyvä ohjelma alkaa klo 16.

Messujen koko ohjelma:

Vihtorin kirjamessut lauantaina 24.3.2018 klo 11.30-18.30 Hotelli Ilveksessä Tampereella
Kirjamyynti alkaa kello 11:30, paikalla mm. Teos & Tulenkantajat -kirjakauppa, Rosebud, Into, Antikvariaatti Valli & Selin, Savukeidas, Avattava, Pirkkalaiskirjailijat, JK Ihalainen (Palladium), Nastamuumio, Enostone kustannus…
12:00 -> kirjallisia keskusteluja, kirjamyyntiä ja signeerausta, ohjelma tarkentuu pian. Mukana mm. Unto Hämäläinen ja Tuija Välipakka.
16:00 Salla Simukka Tulenkantaja-palkintoraadin puheenjohtajana /Markus Määttäsen ja Salla Simukan haastattelussa kääntäjä Owen Witesman kertoo työstään suomalaisen kirjallisuuden englannintajana
17:15 Tulenkantaja-paneeli, ehdokkaina Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Viraalit nerot (Otava), Magdaleena Hain Kurnivamahainen kissa (Karisto), Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät (Wsoy), Satu Taskisen Lapset (Teos) ja Heikki Kännön Mehiläistie (Sammakko).
18:15 Tulenkantaja-palkinto 2018

Facebook-tapahtuma

28.3. Tarinoiden maailmat -paneeli, Helsinki, Pasilan kirjasto klo 13-14

Mukana paneelissa Elina Rouhiainen, Leena Parkkinen ja Roope Lipasti.
Tilaisuuden järjestää Suomen nuorisokirjailijat ry.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Kansipaljastus

Kansipaljastus

On vihdoin tullut paljastuksen aika. Ilokseni voin ilmoittaa, että Väki 2: Aistienvartija ilmestyy syyskuussa.

Ja miltä se sitten näyttää? No, tältä:

Pahoittelut jo etukäteen capseista, mutta EIKÖ SE OLEKIN KAUNIS?

Suoraan sanottuna hieman jännitin, millainen kannesta tulee, sillä minulla ei ollut antaa graafikolle juuri mitään apuja. Muistojenlukijan linnut olivat helppo valinta – ne ovat niin vahvasti mukana tarinassa, että tuntui heti luonnolliselta tuoda ne myös kanteen. Toisessa osassa ei ole mitään yhtä selkeää visuaalista elementtiä, mutta kannen täytyi kuitenkin sopia sarjailmeeseen. Laura Lyytinen teki  taas kerran hienoa työtä ja onnistui löytämään juuri oikeanlaisen kokonaisuuden.

Jatko-osien kuvaukset ovat todella hankalia kirjoittaa. Niissä tulee usein paljastaneeksi enemmän kuin mitä osa lukijoista haluaisi tietää. Pähkäilimme jälleen asiaa kustannustoimittajani kanssa ja jouduimme tekemään joitakin kompromisseja. Sanon tämän varoituksena niille, jotka kuuluvat mainittuun ryhmään – mikäli et halua tietää MITÄÄN jatko-osasta, älä lue alla olevaa kuvausta.

 

 

(Vielä ehtii sulkea silmät)

 

 

(Nyt ei enää ehdi)

Bollywood on päätynyt Riikaan tekemään hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään mystisen kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.

Irlannissa Bollywood tapaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, joka paljastaa, että on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot Bollywoodin mielestä. Pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Nelu on hankkinut tietoja heidän yliluonnollisista voimistaan ja aikoo käyttää niitä. Kun myös Samuel yllättäen ilmestyy Irlantiin, ystävyyssuhteet ringissä ovat koetuksella.

Pikku hiljaa Kiuru onnistuu palauttamaan ystäviensä muistoja, ja edellisen kesän kipukohdat nousevat jälleen pintaan. Bollywoodin kohdalla se tarkoittaa myös aiempien vaiheiden käsittelyä: tapahtumaketjua, joka johti hänen karkaamiseensa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Könttäpostaus! Eli kaikki viime aikojen uutiset yhdessä ja samassa artikkelissa

Könttäpostaus! Eli kaikki viime aikojen uutiset yhdessä ja samassa artikkelissa

Ideaalimaailmassa minulla olisi aikaa kirjoittaa oikeaa blogia ja sen lisäksi tehdä jokaisesta uudesta tiedotusasiasta oma uutisensa. Nyt on kuitenkin niin, että päähuomioni on Väki 2:n editoimisessa, eikä päähän mahdu hirveästi mitään muuta. Ensi viikolla pitäisi julkistaa uusia juttuja (Väki 2:n kansi!) Tässä siis kaikki lähiviikkojen merkittävät tapahtumat:

1. Blogistanian Kuopus 2017

Muistojenlukija sijoittui toiseksi vuosittaisessa suomalaisten bloggareiden parhaiden kirjojen äänestyksessä. Kuopus-kategoriassa kilpailevat kaikki lanun alle kuuluvat kirjat, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin. Olen hyvin otettu toisesta sijasta, sillä blogien merkitys uralleni on ollut hyvin suuri ja arvostan bloggaajien tekemään työtä. Tästä pitäisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jääköön se vielä nyt to do -listalle.

Kuopus-kategorian top 3:
1. Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava)
2. Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
3. Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (Otava)

Taso oli hyvin kova – ei harmita yhtään hävitä niin huikealle kirjalle kuin Thomasin Viha jonka kylvät. Lue, jos et ole vielä ehtinyt!

Finlandia-kategorian voitti Rosa Liksomin Everstinna, Tieto-kategorian voitto meni Koko Hubaran Ruskeille tytöille ja Globalian sai Hanya Yanagiharan Pieni elämä.

2. Tulenkantaja-ehdokkuus

Tästä ehdinkin kirjoittaa uutisen, mutta mainittakoon vielä: Muistojenlukija on päässyt kuuden ehdokkaan joukkoon. Kyseessä on vientikirjallisuuspalkinto: se jaetaan 24.3. teokselle, jolla nähdään olevan menestyspotentiaalia Euroopassa. Ilahduttavaa on, että puolet ehdokkaista on lanua. Ihan aiheellisesti Twitterissä nousi kuitenkin esiin se, että kuvittajien osuutta voisi hyvin nostaa enemmän esiin kuvitetun lanun palkintoehdokkuuksissa.

3. Muistojenlukijan kirjatraileri

Lanukirjoihin keskittyvä Sivupiiri-sivusto (on muuten hyvä, kannattaa tsekata) on alkanut tehdä kirjatrailereita, ja ilokseni Muistojenlukija pääsi mukaan. On aina hyvin coolia nähdä jonkun muun näkemys kirjoittamastani tarinasta, oli se sitten kuvaa, videota, ääntä tai tekstiä. Lopputulos näyttää tältä:

Sivupiiri vinkkaa: Elina Rouhiainen – Muistojenlukija from Kirjastokaista on Vimeo.

 

4. Nuorten kirjareppu 2018 

7.2. pidetyssä kirjastolaisten koulutustilaisuudessa esiteltiin vuonna 2017 ilmestynyttä nuortenkirjallisuutta. Kirjastokaistalta löytyy tallenteet kaikista esityksistä kategorioittain. Jos etsit helppoa tapaa päästä jyvälle siitä, mitä viime vuonna tapahtui nuortenkirjallisuuden ja young adultin saralla, tämä on se.

Alla video Helena Perttilän ja Saana Mäensivun fantasiakirjoihin keskittyvästä vinkkauksesta. Muistojenlukijasta aletaan puhua noin kohdassa 9:20.

 

5. Keikka Jyväskylässä 17.2.

Esiinnyn Olipa kerran -tapahtumassa Jyväskylän kaupunginkirjastossa klo 15. Olen saanut vapaat kädet esityksen laatimisessa, joten luvassa on kaikki (omasta mielestä) parhaat juttuni kirjailijanurani varrelta. Aion ainakin paljastaa hämmästyttäviä yksityiskohtia Muistojenlukijan synnystä. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja minua ennen esiintyy muita upeita kirjailijoita kuten esimerkiksi Finlandia-ehdokas Jukka Behm.

Niin kuin aina, omia kirjoja voi tuoda signeerattavaksi. Jos haluat ostaa jonkun kirjoistani (Huom! Susirajoja saa enää vain minulta), kerro siitä etukäteen.

***

Unohdinkohan jotain? No, seuraavaan kertaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

via GIPHY

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija Tulenkantaja-ehdokkaana!

Muistojenlukija Tulenkantaja-ehdokkaana!

Muistojenlukija on päässyt mukaan kisaamaan vuoden Tulenkantaja-palkinnosta. Palkinto annetaan kaunokirjalliselle teokselle, jolla nähdään olevan potentiaali menestyä Euroopassa. Palkintosumma on 10 000 euroa ja voittaja julkistetaan 24.3. Tampereen hotelli Ilveksessä pidettävässä palkintogaalassa. Ajankohta on sikäli hauska, että täytän seuraavana päivänä 25.3. – tulen siis joka tapauksessa juhlimaan Tampereella. Palkinnon myöntää Aamulehti.

Kaikki vuoden 2018 ehdokkaat:
Magdalena Hai (kuv. Teemu Juhani): Kurnivamahainen kissa (Karisto)
Kaj Korkea-aho & Ted Forsström (kuv. Pentti Otsamo): Zoo! Virala genier / Zoo! Viraalit nerot (Förlaget, Otava)
Heikki Kännö: Mehiläistie (Sammakko)
Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät (WSOY)
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
Satu Taskinen: Lapset (Teos)

Juttu ehdokkaista Aamulehdessä

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Arvonta ja Susiraja-kirjojen ostaminen

Arvonta ja Susiraja-kirjojen ostaminen

Topeliuksen kunniaksi arvon Muistojenlukijoita sekä Facebookissa  että Instagramissa . Aikaa on maanantaihin 22.1. asti, käykäähän osallistumassa!

Minulta edelleen kysellään Susiraja-kirjojen perään, joten todettakoon taas, että Susirajojen painokset ovat loppu, eikä niitä todennäköisesti tule enää lisää. Minulla on pienet varastot kaikkia sarjan osia, joten jos haluat yhden tai useamman kirjan omaksesi laita minulle sähköpostia osoitteeseen elina ät elinarouhiainen piste com. Yksäri Facebookissa tai Instagramissa käy myös. Hinta on ollut jo pitkään 20e/kpl (sisältäen postituskulut), maksun voi suorittaa tililleni sitten kun paketti on tullut perille. Hinnasta voidaan neuvotella jos ostettavia kirjoja on enemmän kuin yksi. Halutessaan kirjaan saa omistuskirjoituksen.

Susiraja on tietenkin edelleen saatavilla e-kirjoina, eivätkä hinnat ole nykyisin kovin korkeat.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija on vuoden 2018 Topelius-voittaja

Muistojenlukija on vuoden 2018 Topelius-voittaja

Huh, nyt sen saa vihdoin kertoa: olen voittanut ensimmäisen kirjallisuuspalkintoni! Vuoden 2018 Arvid Lydecken ja Topelius -palkinnot julkistettiin tänään. Varsinainen juhlatilaisuus pidettiin Tammen tiloissa – siellä kilistettiin, kukitettiin ja pidettiin puheita. Sen jälkeen suuntasimme Tammen porukalla juhlalounaalle, jossa oli mahtavaa päästä juttelemaan myös palkintoraadin kanssa. Erikoiskirjastonhoitaja Salla Erhon, äidinkielenopettaja Ida Hartikaisen ja lanututkija Myry Voipion muodostaman raadin kausi on ollut kolmivuotinen ja tuona aikana he arvioivat lukeneensa noin tuhat lasten- ja nuortenkirjaa.

Erityisen hienon voitosta tekee se, että tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Topeliuksen syntymästä. Palkintoa on jaettu jo vuodesta 1948 ja sen on voittanut aikoinaan muun muassa Tove Jansson. Palkinnon myöntää Suomen Nuorisokirjailijat ry ja palkintosumma (tänä vuonna 2018 euroa) maksetaan Kopioston varoista.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Vuosi 2017 – Väkeä ja väsymistä

Vuosi 2017 – Väkeä ja väsymistä

Alkuvuodesta on tavallista tehdä kokoava päivitys edellisen vuoden tapahtumista. Tässä tulee omani.

Vuonna 2017

  • Muistojenlukija ilmestyi
  • Kesytön ja Uhanalainen ilmestyivät Kiinassa
  • Kirjoitin gradun ja suoritin opintoja
  • Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi
  • Sain vihreän vyön karatessa
  • Kirjoitin Väki 2:n ensimmäisen version
  • Matkustin Romaniaan
  • Aloin seurustella
  • Koirani kuoli
  • Luin 20 kirjaa
  • Jättäydyin täyspäiväiseksi kirjailijaksi
  • Ja myös: väsyin todella pahasti

Olen jo pitkään suorittanut asioita aikamoista tahtia, ja joka vuoden lopussa olen luvannut itselleni, että ensi vuonna otan rennommin. En koskaan ota. Paitsi että nyt on oikeasti pakko.


Syksyn aikana oli parikin hetkeä, jolloin havahduin todellisuuteen. Annoin eräälle lehdelle puhelinhaastattelun. Toimittaja kyseli taustojani ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: ”Sä siis olet suorittanut kandin- ja maisterintutkinnot samaan aikaan kun olet kirjottanut viisi romaania?” Tunnustin, että näin on. Se kuulosti ensimmäistä kertaa omaankin korvaani paljolta.

Marraskuussa kirjailijakaverini esitteli minut bileissä toiselle kirjailijalle sanomalla: ”Tässä on Elina, Elina kirjottaa hurjaa tahtia, se on ihan kone!” Se oli tietenkin kehu, mutta samaan aikaan jokin lauseessa häiritsi minua. Totuus nimittäin on, että minä en ole kone. Tai en ainakaan halua olla: luovan työn ei kuulu olla pelkkää mekaanista liukuhihnatuotantoa.

Asia on nimittäin niin, etten ole koskaan ajatellut kirjoittavani erityisen nopeasti tai paiskivani muutenkaan hurjan paljon töitä. Pikemminkin olen ajatellut että näin kuuluu tehdä, että tämä on normaalia – että ehkä muut osaavat tehdä saman verran asioita lyhyemmässä ajassa ja siksi välillä tuntuu, ettei koskaan ole vapaata. Ajatus lomasta tai tauosta on tuntunut lähes mahdottomalta: silloinhan kaikki muut porhaltavat ohi ja minä unohdun. Tai ideat karkaavat eivätkä enää palaa. Tai sitten huomaan, etten yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään: kilpaurheileminen piti huolen, etten ole oikeastaan koskaan edes kokeillut  toimettomuutta.

Olen myös pelännyt lomalla viimein huomaavani, miten väsynyt todellisuudessa olen, ja tauon venyvän hyvin pitkäksi.

Nämä eivät ole asia, josta kannattaisi olla erityisen ylpeä – mitkään yllä mainituista. Itsensä ajaminen loppuun ei ole mikään sankarillinen uroteko. Se, ettei osaa antaa itsensä levätä ei ole hienoa.

Ensimmäiset vuodet kirjailijana jaksaa silkalla alkuinnostuksella. Sen jälkeen saattaakin tehdä tiukempaa. Realiteetit iskevät niskaan. Ura ei olekaan tasaisesti ylöspäin nouseva käyrä, vaan alkumenestyksen jälkeen tulee helposti tasaisempi vaihe. Omat odotukset nousevat, mutta lukijamäärät eivät välttämättä niiden mukana.

Sitten on tietenkin se, että kirja-alalla on tapahtunut paljon vuosien 2012 ja 2017 välillä. Kollegoita on hävinnyt viereltä. Uusia on tullut tilalle entistä tiukempaan tilanteeseen. On ollut hätkähdyttävää nähdä, miten paljon vähemmän kirjoista kirjoitetaan, miten paljon vähemmän niitä myydään ja miten paljon pienempi osa niistä pääsee kirjakauppojen hyllyille. Näin jälkikäteen voi sanoa, etten Kesyttömän ilmestyessä osannut lainkaan tajuta, miten huikean hyvin kirja otettiin silloin vastaan, miten paljon siitä ilmestyi arvioita ja miten hyvin se myi korkeasta hinnastaan huolimatta.

Tällä en tarkoita sanoa, että työni olisi ihan perseestä tai etten pitäisi siitä enää. Pikemminkin olen viime aikoina yrittänyt miettiä, mitkä työskentelytapani kaipaisivat päivitystä, mitä virheellisiä käsityksiä minulla on itsestäni ja toisaalta tästä alasta. Syykin on selvä: painoin kevään ja kesän niin täysillä, että syksystä tuli kohtalaisen synkkä. Väsymisen tuntee yleensä silloin kun aikataulu vihdoin hellittää vähän. Odotin Väki 2:n kirjoittamista kuin kuuta nousevaa, mutta kun sitten vihdoin pääsin siihen käsiksi, huomasin aika pian, että takki oli pelottavan tyhjä. Olin älyttömän kriittinen itseäni kohtaan ja aloin kyseenalaistamaan myös Muistojenlukijassa tekemiäni ratkaisuja, vaikka samaan aikaan kaikki arviot olivat kiittäviä.

Pikkuhiljaa tajusin, etten selviäisi kässärin deadlinesta hengissä jos en hellittäisi kaikkien vaatimusten osalta. Olen siis syksystä lähtien antanut monien juttujen olla. Some on jäänyt päivittämättä. Maileihin olen vastannut laiskasti. Ei yksinkertaisesti ole ollut energiaa ylimääräiseen kommunikaatioon.

Tämä vuosi onkin otettava opetuksena. Pitää levätä. Pitää sanoa: fuck this shit ja olla tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Liikkua itsensä vuoksi ja lukea enemmän. Olla vähän äänekkäämpi niissä asioissa, jotka koen tärkeiksi – puhua enemmän ainakin kirjoista. Olla kiltti niille ihmisille, jotka ovat tärkeitä.

Silti: en kadu. 2017 oli tärkeä vuosi ja sen ansiosta 2018 tulee olemaan parempi. Jatkossa en vain aio enää teeskennellä olevani kone.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija Topelius-ehdokkaana

Muistojenlukija Topelius-ehdokkaana

Sain maantaina iloisen puhelun kustantajalta: Muistojenlukija on päässyt ehdolle vuoden 2018 Topelius-palkinnon voittajaksi. Topelius on Suomen nuorisokirjailijat ry:n jakama palkinto vuoden 2017 aikana ilmestyneelle ansiokkaalle nuortenkirjalle. Palkintoa on jaettu jo 40-luvulta lähtien.

Palkinnosta päättää kolmihenkinen raati, johon kuuluvat tänä vuonna äidinkielenopettaja Ida Hartikainen, lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkija Myry Voipio ja erikoiskirjastonhoitaja Salla Erho. Muistojenlukijan kohdalla raadin perustelut olivat seuraavat:

Kiuru näkee muiden muistot. Elämä mullistuu, kun hän löytää muita kaltaisiaan. Rouhiaisen teos punoo osoittelematta arjen ja fantasian liittoon keskustelua sukupuolesta, vallasta ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Sekä henkilöhahmojen että tapahtumien kautta nousevat esiin kysymykset valtaväestön etuoikeuksista, oikeasta ja väärästä. Erinomaisesti kirjoitettua ja sujuvasti etenevää kaunokirjallisuutta, joka jättää vahvan muistijäljen.

Raati korostaa tiedotteessa tarvetta suositella lapsille ja nuorille nimenomaan uutta lanukirjallisuutta: ”Lapset ja nuoret haluavat lukea kirjallisuutta myös omasta ajastaan ja nykykielellä. – Usein vanhemmat suosittelevat itselleen rakkaita kirjoja, mutta lasta tai nuorta kiinnostaisi enemmän jokin uusi, puheenjohtaja Erho pohtii. – Klassikkojen arvoa tämä ei tietenkään vähennä.”

Nostan tämän esille, sillä olen itse ärsyyntynyt useammin kuin kerran siihen, miten vähän uudesta kirjallisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan ja miten helposti aikuiset lähtevät kaivamaan lukuvinkkejä omasta lapsuudestaan. Fakta on nimittäin se, että nykyinen lanukirjallisuus on ihan huikean hyvää ja toisaalta monien klassikoidenkin kohdalla aika on kullannut muistot. Asiasta on kirjottanut mm. Taika Dahlbom Hesarissa.

Voittaja julkistetaan 12.1.2018. Samalla jaetaan myös ansiokkaalle lastenkirjalle myönnettävä Arvid Lydecken -palkinto.

Tässä vielä ehdokaslistat:

Topelius 2018

  • Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maagine korva (WSOY)
  • Kirsi Kuronen: Pönttö (Karisto)
  • Arja & Emma Puikkonen: Äänihäkki (Otava)
  • Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
  • Tuuli Vuorma: Caapparin kääty (Kvaliti)

 

Arvid Lydecken 2018

  • Riikka Ala-harja: Kahden maan Ebba (Otava)
  • Karin Erlandsson: Pärlfiskaren (Schildts & Söderströms); Helmenkalastaja (suom. Tuula Kojo; S & S)
  • Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa (Karisto)
  • Leena Parkkinen: Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos)
  • Laura Ruohonen: Tippukivitapaus (Otava)

 

Kaikkien kirjojen ehdokasperustelut löydät tästä Nuorisokirjailijoiden tiedotteesta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail