Vuosi 2017 – Väkeä ja väsymistä

Vuosi 2017 – Väkeä ja väsymistä

Alkuvuodesta on tavallista tehdä kokoava päivitys edellisen vuoden tapahtumista. Tässä tulee omani.

Vuonna 2017

  • Muistojenlukija ilmestyi
  • Kesytön ja Uhanalainen ilmestyivät Kiinassa
  • Kirjoitin gradun ja suoritin opintoja
  • Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi
  • Sain vihreän vyön karatessa
  • Kirjoitin Väki 2:n ensimmäisen version
  • Matkustin Romaniaan
  • Aloin seurustella
  • Koirani kuoli
  • Luin 20 kirjaa
  • Jättäydyin täyspäiväiseksi kirjailijaksi
  • Ja myös: väsyin todella pahasti

Olen jo pitkään suorittanut asioita aikamoista tahtia, ja joka vuoden lopussa olen luvannut itselleni, että ensi vuonna otan rennommin. En koskaan ota. Paitsi että nyt on oikeasti pakko.


Syksyn aikana oli parikin hetkeä, jolloin havahduin todellisuuteen. Annoin eräälle lehdelle puhelinhaastattelun. Toimittaja kyseli taustojani ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: ”Sä siis olet suorittanut kandin- ja maisterintutkinnot samaan aikaan kun olet kirjottanut viisi romaania?” Tunnustin, että näin on. Se kuulosti ensimmäistä kertaa omaankin korvaani paljolta.

Marraskuussa kirjailijakaverini esitteli minut bileissä toiselle kirjailijalle sanomalla: ”Tässä on Elina, Elina kirjottaa hurjaa tahtia, se on ihan kone!” Se oli tietenkin kehu, mutta samaan aikaan jokin lauseessa häiritsi minua. Totuus nimittäin on, että minä en ole kone. Tai en ainakaan halua olla: luovan työn ei kuulu olla pelkkää mekaanista liukuhihnatuotantoa.

Asia on nimittäin niin, etten ole koskaan ajatellut kirjoittavani erityisen nopeasti tai paiskivani muutenkaan hurjan paljon töitä. Pikemminkin olen ajatellut että näin kuuluu tehdä, että tämä on normaalia – että ehkä muut osaavat tehdä saman verran asioita lyhyemmässä ajassa ja siksi välillä tuntuu, ettei koskaan ole vapaata. Ajatus lomasta tai tauosta on tuntunut lähes mahdottomalta: silloinhan kaikki muut porhaltavat ohi ja minä unohdun. Tai ideat karkaavat eivätkä enää palaa. Tai sitten huomaan, etten yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään: kilpaurheileminen piti huolen, etten ole oikeastaan koskaan edes kokeillut  toimettomuutta.

Olen myös pelännyt lomalla viimein huomaavani, miten väsynyt todellisuudessa olen, ja tauon venyvän hyvin pitkäksi.

Nämä eivät ole asia, josta kannattaisi olla erityisen ylpeä – mitkään yllä mainituista. Itsensä ajaminen loppuun ei ole mikään sankarillinen uroteko. Se, ettei osaa antaa itsensä levätä ei ole hienoa.

Ensimmäiset vuodet kirjailijana jaksaa silkalla alkuinnostuksella. Sen jälkeen saattaakin tehdä tiukempaa. Realiteetit iskevät niskaan. Ura ei olekaan tasaisesti ylöspäin nouseva käyrä, vaan alkumenestyksen jälkeen tulee helposti tasaisempi vaihe. Omat odotukset nousevat, mutta lukijamäärät eivät välttämättä niiden mukana.

Sitten on tietenkin se, että kirja-alalla on tapahtunut paljon vuosien 2012 ja 2017 välillä. Kollegoita on hävinnyt viereltä. Uusia on tullut tilalle entistä tiukempaan tilanteeseen. On ollut hätkähdyttävää nähdä, miten paljon vähemmän kirjoista kirjoitetaan, miten paljon vähemmän niitä myydään ja miten paljon pienempi osa niistä pääsee kirjakauppojen hyllyille. Näin jälkikäteen voi sanoa, etten Kesyttömän ilmestyessä osannut lainkaan tajuta, miten huikean hyvin kirja otettiin silloin vastaan, miten paljon siitä ilmestyi arvioita ja miten hyvin se myi korkeasta hinnastaan huolimatta.

Tällä en tarkoita sanoa, että työni olisi ihan perseestä tai etten pitäisi siitä enää. Pikemminkin olen viime aikoina yrittänyt miettiä, mitkä työskentelytapani kaipaisivat päivitystä, mitä virheellisiä käsityksiä minulla on itsestäni ja toisaalta tästä alasta. Syykin on selvä: painoin kevään ja kesän niin täysillä, että syksystä tuli kohtalaisen synkkä. Väsymisen tuntee yleensä silloin kun aikataulu vihdoin hellittää vähän. Odotin Väki 2:n kirjoittamista kuin kuuta nousevaa, mutta kun sitten vihdoin pääsin siihen käsiksi, huomasin aika pian, että takki oli pelottavan tyhjä. Olin älyttömän kriittinen itseäni kohtaan ja aloin kyseenalaistamaan myös Muistojenlukijassa tekemiäni ratkaisuja, vaikka samaan aikaan kaikki arviot olivat kiittäviä.

Pikkuhiljaa tajusin, etten selviäisi kässärin deadlinesta hengissä jos en hellittäisi kaikkien vaatimusten osalta. Olen siis syksystä lähtien antanut monien juttujen olla. Some on jäänyt päivittämättä. Maileihin olen vastannut laiskasti. Ei yksinkertaisesti ole ollut energiaa ylimääräiseen kommunikaatioon.

Tämä vuosi onkin otettava opetuksena. Pitää levätä. Pitää sanoa: fuck this shit ja olla tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Liikkua itsensä vuoksi ja lukea enemmän. Olla vähän äänekkäämpi niissä asioissa, jotka koen tärkeiksi – puhua enemmän ainakin kirjoista. Olla kiltti niille ihmisille, jotka ovat tärkeitä.

Silti: en kadu. 2017 oli tärkeä vuosi ja sen ansiosta 2018 tulee olemaan parempi. Jatkossa en vain aio enää teeskennellä olevani kone.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija Topelius-ehdokkaana

Muistojenlukija Topelius-ehdokkaana

Sain maantaina iloisen puhelun kustantajalta: Muistojenlukija on päässyt ehdolle vuoden 2018 Topelius-palkinnon voittajaksi. Topelius on Suomen nuorisokirjailijat ry:n jakama palkinto vuoden 2017 aikana ilmestyneelle ansiokkaalle nuortenkirjalle. Palkintoa on jaettu jo 40-luvulta lähtien.

Palkinnosta päättää kolmihenkinen raati, johon kuuluvat tänä vuonna äidinkielenopettaja Ida Hartikainen, lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkija Myry Voipio ja erikoiskirjastonhoitaja Salla Erho. Muistojenlukijan kohdalla raadin perustelut olivat seuraavat:

Kiuru näkee muiden muistot. Elämä mullistuu, kun hän löytää muita kaltaisiaan. Rouhiaisen teos punoo osoittelematta arjen ja fantasian liittoon keskustelua sukupuolesta, vallasta ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Sekä henkilöhahmojen että tapahtumien kautta nousevat esiin kysymykset valtaväestön etuoikeuksista, oikeasta ja väärästä. Erinomaisesti kirjoitettua ja sujuvasti etenevää kaunokirjallisuutta, joka jättää vahvan muistijäljen.

Raati korostaa tiedotteessa tarvetta suositella lapsille ja nuorille nimenomaan uutta lanukirjallisuutta: ”Lapset ja nuoret haluavat lukea kirjallisuutta myös omasta ajastaan ja nykykielellä. – Usein vanhemmat suosittelevat itselleen rakkaita kirjoja, mutta lasta tai nuorta kiinnostaisi enemmän jokin uusi, puheenjohtaja Erho pohtii. – Klassikkojen arvoa tämä ei tietenkään vähennä.”

Nostan tämän esille, sillä olen itse ärsyyntynyt useammin kuin kerran siihen, miten vähän uudesta kirjallisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan ja miten helposti aikuiset lähtevät kaivamaan lukuvinkkejä omasta lapsuudestaan. Fakta on nimittäin se, että nykyinen lanukirjallisuus on ihan huikean hyvää ja toisaalta monien klassikoidenkin kohdalla aika on kullannut muistot. Asiasta on kirjottanut mm. Taika Dahlbom Hesarissa.

Voittaja julkistetaan 12.1.2018. Samalla jaetaan myös ansiokkaalle lastenkirjalle myönnettävä Arvid Lydecken -palkinto.

Tässä vielä ehdokaslistat:

Topelius 2018

  • Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maagine korva (WSOY)
  • Kirsi Kuronen: Pönttö (Karisto)
  • Arja & Emma Puikkonen: Äänihäkki (Otava)
  • Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
  • Tuuli Vuorma: Caapparin kääty (Kvaliti)

 

Arvid Lydecken 2018

  • Riikka Ala-harja: Kahden maan Ebba (Otava)
  • Karin Erlandsson: Pärlfiskaren (Schildts & Söderströms); Helmenkalastaja (suom. Tuula Kojo; S & S)
  • Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa (Karisto)
  • Leena Parkkinen: Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos)
  • Laura Ruohonen: Tippukivitapaus (Otava)

 

Kaikkien kirjojen ehdokasperustelut löydät tästä Nuorisokirjailijoiden tiedotteesta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Lokakuun keikat

Lokakuun keikat

Taas mennään!

La 30.9. Vaihtovirtaa – kirjallinen klubi

Klo 20, Puistokahvila Makia, Oulu

Mahtava E80-porukkamme valtaa jälleen uuden kaupungin. Luvassa genre- ja muutkin rajat rikkovaa settiä – lähtee taatusti lapasesta.

Tapahtuman kuvaus:

Kirjallisten yllätysten ilta Puistokahvila Makiassa! Tule kuulemaan ja kokemaan, kun kirjailijat esittävät tekstejään – toiset performanssin, burleskin tai multimedian keinoin, toiset perinteisemmin tekstejään lukien.

Lavalle nousevat kirjailijat tarjoavat monipuolisen kattauksen genrejä ja omaperäisiä ääniä. Esiintyjinä on ryhmä Pentinkulman päivien E80-seminaarissa tutustuneita kirjailijoita, joiden tämän syksyn spektaakkeli suuntautuu nyt Ouluun. Tervetuloa viihtymään ja vaikuttumaan!

Puistokahvila Makiassa lauantaina 30.9. klo 20, vapaa pääsy

Illan esiintyjät:

Marisha Rasi-Koskinen (Tampere)
Milla Ollikainen (Lohja)
Pasi Luhtaniemi (Kouvola)
Elina Rouhiainen (Helsinki)
Jenny Kangasvuo (Oulu)
Katri Rauanjoki (Oulu)

Facebook-tapahtuma

 

Su 8.10. Turun kirjamessut, Turun messukeskus

Klo 11-11.40 Fiore-lava, A-halli

Urbaania fantasiaa: Anne Leinonen & Elina Rouhiainen, haastattelijana Saara Tiuraniemi.

Klo 11.40-12.20 Nuorisokirjailijoiden osasto A17

YA-paneeli: Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Nadja Sumanen; juontajana JS Meresmaa.

Huom! Sunnutaina messuille pääsee sisään ilmaiseksi cosplay-asussa.

Turun kirjamessujen netisivut

 

La 28.10. Helsingin kirjamessut, Messukeskus

Klo 16.30-17 KirjaKallio

Muistojenlukija

Helsingin kirjamessujen nettisivut

Niin kuin aina, kaikkiin tapahtumiin saa tuoda omia kirjojaan signeerattavaksi. Mikäli haluat ostaa minulta loppuunmyytyjä Susiraja-kirjoja, ota etukäteen yhteyttä.  Tulkaa rohkeasti kiskomaan hihasta vaikkei olisi mitään sen ihmeellisempää asiaa – jaan kaikissa tapahtumissa Muistojenlukija-postikortteja ja juttelen mielelläni aiheesta kuin aiheesta.

Kiva nähdä!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Julkkarikuukausi – mitä oikeasti tapahtui?

Julkkarikuukausi – mitä oikeasti tapahtui?

Niin hämmästyttävältä kuin se itsestäni tuntuukin, Muistojenlukijan ilmestymisestä on kulunut vasta kuukausi. Kuukauteen on mahtunut paljon – luultavasti enemmän kuin moni tajuaakaan. Tässä lyhyt listaus kaikesta häppeningistä.

1. Hel-YA! ja julkkarit

Suomen ensimmäisestä YA-festarista tuli juuri niin hieno tapahtuma kuin ennakkoon osattiin uumoilla. Höpötin kahdessa eri paneelissa mahtavien ihmisten kanssa. Virallisen osuuden jälkeen alkoivat omat vähän vähemmän viralliset julkkarini, joissa pääsin kertomaan muun muassa suihkuverhon ja kiropraktikkoni vaikutuksesta kirjan syntyyn. Kiitos kaikille julkkareissa olleille!

 

2. Radioesiintyminen ja lehtijutut

Julkkariviikolla marssin elämäni ensimmäistä kertaa radioon puhumaan YA:sta Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Jännitti ihan pirusti, mutta onneksi juontaja Niina Mäkeläinen ja kollegani Siri Kolu olivat hyvin ammattimaisia. Ohjelman voi edelleen kuunnella Yle Areenassa. Radion lisäksi annoin tukun muita haastatteluja. Turun Sanomissa ilmestyi laaja YA:ta käsittelevä juttu. Vähän pidemmät haastikset ilmestyivät Lukufiiliksessä ja Karo Hämäläisen Kirjailjan päiväkirja -blogissa. Myös eräs fani teki blogiinsa jutun, tuo haastattelu löytyy täältä.

Olimme jo kauan sitten jutelleet kaverini, kirjailija-toimittaja Milla Ollikaisen kanssa henkilökuvan tekemisestä ja tuo juttu ilmestyi elokuun puolivälissä Seurassa. Verkkoversion voi lukea täällä. Jutun kuvat otettiin muuten jo kesäkuussa ja tuo kuvaussessio oli kenties hauskin kaikista tähänastisista – pääsin muun muassa nojailemaan betoniseinään ja makoilemaan kanavanrannassa.

3. Worldcon

Tunnustan: olen käynyt conissa tasan kerran, ja silloinkin vain puhumassa eräässä paneelissa. Tutut saivat kuitenkin houkuteltua ilmoittautumaan mukaan ohjelmaan. En kadu! Signeerausaikani sattui olemaan samaan aikaan George R.R. Martinin kanssa, joten pääsin todistamaan vierestä suuren maailman meininkiä. Ensimmäinen englanninkielinen paneelini käsitteli urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa. Kuulin pari minuuttia ennen paneelia, että moderaattorimme oli estynyt, mutta onneksi ihana Donna Maree Hanson hyppäsi puikkoihin ja hoiti tilanteen ihailtavasti. Myös Delia Shermanin viisaus ja Russell Smithin esiintymistaidot vakuuttivat. Kaiken kaikkiaan tuli sellainen tunne, että kansainvälinen spefiyhteisö on lämmin ja hyvin kyvykäs. Toinen paneelini oli suomeksi tuttujen tyyppien kanssa kotimaisen paranormaalin romantiikan ja vähän muunkin fantasian nykytilanteesta. Oli muutenkin mukava törmäillä käytävillä tuttuihin ja istua luentosaleissa kuuntelemassa ihmisiä jotka kertovat intohimonsa kohteesta. Tulin kuulleeksi paljon puhetta aiheista, joista en yleensä ole edes niin kiinnostunut mutta jotka alkoivat puhujien innostuksen myötä vaikuttaa hyvinkin kiehtovilta. Ensimmäinen Worldconini oli siis hyvin positiivinen kokemus ja tällä hetkellä haaveilen jo Dubliniin menosta.

 

4. Blogikiertue

Ennen kirjan ilmestymistä huhuilin Twitterissä kiinnostuneiden bloggaajien perään, ja ilokseni vapaaehtoisia ilmoittautui enemmän kuin toivoinkaan. Kahdeksan bloggaajaa luki Muistojenlukijan ennakkoon ja julkaisi arvionsa ilmestymisviikolla. Kiitos kaikille osallistuneille – jos ette ole vielä saaneet signeerattua kirjaa postissa, saatte sen hyvin pian. Näiden lisäksi arvio on ilmestynyt ainakin Kirjapöllön huhuiluja -blogissa. Muista arvioista saa vinkata kommenttikenttään! On pakko sanoa, että olen ollut pöllämystynyt kaikkien arvioiden positiivisuudesta. Yritän nauttia siitä, mutta samaan aikaan tulee tunne, että asiat menevät jo vähän liiankin hyvin ja että universumi rankaisee vielä tavalla tai toisella. Tunnustin tämän kustantajalle, joka nauroi hupsuudelleni.

5. Väki 2:n kirjoittaminen

Kaiken tämän sivussa olen yrittänyt kirjoittaa Väen jatko-osaa siinä aika lailla epäonnistuen. Kirjoittaminen ja hötkyily sopivat huonosti yhteen. Kävin palaveroimassa Tammessa ja tulimme siihen tulokseen, että aikaisemmin laatimamme aikataulu pitää yhä: toinen osa ilmestyy syyskuussa 2018. Sen nimi on Aistienvartija.

 

6. Henkilökohtaiset myllerrykset

Viime viikot ovat olleen siitäkin jänniä, että minusta tuli täti. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan minulla on myös poikaystävä. Elokuussa kävi myös niin, että koirani sairastui ja se jouduttiin lopettamaan. Läheisyyden ja yksinäisyyden samanaikainen olemassaolo on hämmentävä kokemus.

Mitä seuraavaksi?

Syyskuulle on kaksi tavoitetta: työ ja lomailu. Yritän kirjoittaa mahdollisimman paljon ennen kiireistä messulokakuuta. Olen lähdössä kymmeneksi päiväksi Romaniaan, missä tulen myös tekemään enemmän tai vähemmän töitä. Ottaen huomioon, että Bukarestissa lämpötila on edelleen 30 asteen hujakoilla, voi hyvinkin olla että todellisuus tulee olemaan lähempänä vähempää kuin enempää.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukijan blogikiertue + video ensimmäisen arvion lukemisesta

Muistojenlukijan blogikiertue + video ensimmäisen arvion lukemisesta

Muistojenlukijan blogikiertue starttasi tänään Mustetta paperilla -blogista. Blogikiertue tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mukaan ilmoittautuneet bloggaajat julkaisevat arvionsa sovittuna päivänä. Bloggaajat ovat saaneet kirjasta ennakkokappaleen, mutta arvioiden sisältö on täysin heidän omissa käsissään.

Alla olevalla videolla teen tunnustuksen ja luen ensimmäisen arvion:

Blogikiertueen aikataulu ja pysäkit

Ma 31.7. Mustetta paperilla

Ti 1.8. Keijumetsästä ja Teatterinna

Ke 2.8. Kujerruksia

To 3.8. Neverendingly

Pe 4.8. Carry on Reading

La 5.8. Sivujen välissä

Su 6.8. Lukijan roolissa

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Hel-YA!-lippuarvonta

Hel-YA!-lippuarvonta

Julkkarijärjestelyiden ja yleisen panikoinnin keskellä pistin pystyyn Hel-YA!-arvonnan. Sometileilläni on jaossa kaksi kahden pääsylipun pakettia ja osallistumisaikaa on aina maanantaihin klo 21 asti. Toinen arvonta löytyy Facebookista ja toinen Instagramista. Mikään ei estä osallistumasta molempiin.

Huh huh, ensi viikosta tulee jännittävä. *hengittää syvään*

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Elokuun keikat

Elokuun keikat

Muistojenlukija ilmestyy elokuun alussa ja luvassa on aika paljon kaikenlaista pöhinää. Tässä tämänhetkinen keikkakalenteri, toivottavasti näen mahdollisimman monet teistä!

Yle Radio 1: Kultakuume

To 3.8. klo 15.05, kuunneltavissa jälkikäteen Yle Areenassa

Radiohaastattelu toisen YA-kirjailijan kanssa

 

Hel-YA!, Ravintola Lämpö (Helsinki)

Liput voi ostaa etukäteen Tiketistä

La 5.8. klo 13

Osallistun kahteen paneeliin, tarkemmat kellonajat ilmoitetaan myöhemmin:

Muistojenlukijan julkkarit, Ravintola Lämpö (Helsinki)

La 5.8. heti Hel-YA!:n jälkeen n. klo 18.30 alkaen

Kaikki ovat tervetulleita, ilmoittaudu Facebook-tapahtumaan tai sähköpostilla. Luvassa haastattelu ja muuta pientä ohjelmaa.

Worldcon, Messukeskus (Helsinki)

Huom! Alla oleviin tapahtumiin osallistuminen sisäänpääsy edellyttää Worldcon-jäsenyyttä tai päiväpassia. Lisätietoja Worldconin nettisivuilta.

To 10.8. Signeeraus, Signing Area klo 14-15

Paikalle voi tulla vaikka ei olisi mitään signeerattavaa, rupattelen mielelläni kaikkien kanssa.

La 12.8. Paneelikeskustelu: Urban Fantasy and Paranormal Romance (in English), 101C klo 14-15

Paranormal romance exploded into the SF scene a few years back, but urban fantasy goes a lot further. Very often these two get mixed up, but are there any similarities between the two? The panelists also recommend their favorite books!

La 12.8. Paneelikeskustelu: Paranormaali suomifantsu (suomeksi) 215 klo 16-17

Osallistujat: Matti Järvinen, Sini Helminen, Elina Pitkäkangas, Elina Rouhiainen, Anna Hallava

Finnconin 2016 paranormaalin romantiikan suomifantasiakeskustelun uudelleen tuleminen! Millaista paranormaalia romantiikkaa Suomessa kirjoitetaan? Muistojenlukija on myös mukana Worldconin Book babies -pöydällä, jossa esitellään uutta kotimaista spefiä. Piilotan myös kirjakeijuilu-hengessä yhden Kesyttömän ja yhden Muistojenlukijan jonnekin päin messualuetta, löytäjä saa pitää!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija ilmestyy kuukauden päästä + julkkarit!

Muistojenlukija ilmestyy kuukauden päästä + julkkarit!

Muistojenlukija ilmestyy 5.8. eli tasan kuukauden päästä. Tämän viimeisen countdownin aikana aion postailla Instagramiin pieniä tiisereitä valokuvien ja sitaattien muodossa. Kaikki kuvat ovat kirjan tapahtumapaikoilta Vuosaaresta, joka myös sattuu olemaan kotikaupunginosani.

Sitten pääasiaan: koska en ole aikaisemmin hennonut pitää kunnollisia julkkareita, päätin tänä vuonna ottaa vahingon takaisin.

Julkkarit pidetään Hel-YA!-festareiden yhteydessä ravintola Lämmössä. Pidot käynnistyvät heti virallisen ohjelmaosuuden jälkeen noin klo 18.30Kaikki on kutsuttu, myös sinut!

Suosittelen ja kannustan kaikkia tulemaan paikalle koko päiväksi, sillä luvassa on huikeita paneelikeskusteluja (itse olen mukana kahdessa paneelissa) ja pääsylippuun sisältyy mm. yllätyskassi. Liput ovat jo myynnissä Tiketissä hintaan 8,50e.

Julkkareihin voi kuitenkin osallistua myös ilman pääsylippua. Kaikki ne, jotka ovat ilmoittautuneet Facebook-tapahtumaan, saavat nimensä ovelle ja pääsevät sisään klo 17 alkaen. Jos et ole Facebookissa mutta haluat tulla julkkareihin, ilmoittaudu sähköpostilla osoitteeseen elina ät elinarouhiainen piste com.

Yksityiskohtaisempi ohjelma selviää heinäkuun aikana. Kirja on ostettavissa paikan päällä ja signeeraan niitä mielelläni. Myös vanhempia kirjoja voi ottaa mukaan signeerattavaksi.

Tervetuloa juhlimaan kanssani!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Uutisia! Eli yksi trilogia, kaksi taloa

Uutisia! Eli yksi trilogia, kaksi taloa

Voin vihdoin ilokseni ilmoittaa, että seuraavan kirjani nimi on Muistojenlukija. Se on Väki-trilogian avausosa ja ilmestyy elokuussa Tammelta. #kirja-sivustolla se esitellään seuraavasti:

Urbaania fantasiaa Itä-Helsingissä

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.

Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Muistojenlukija avaa Elina Rouhiaisen uuden urbaanin fantasiatrilogian. Sarjan ensimmäinen osa sijoittuu Itä-Helsinkiin ja avaa näkymän Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämään. Neliosaisella Susiraja-sarjallaan debytoinut Rouhiainen vakuuttaa uudella tarinamaailmallaan, joka nivoo yhteen realismia, fantasiaa ja nykyeurooppalaista kiertolaisuutta.

Ja kansihan näyttää tältä!

 

Hieno, eikö olekin? Kannen on suunnitellut Laura Lyytinen eli sama graafikko joka teki kannet Jäljitetylle ja Vainutulle.

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Olen tehnyt samasta trilogiasta myös toisen sopimuksen. Kyllä, kansainvälisen sopimuksen. Englanniksi trilogian nimi kuuluu the Bird Circle ja sen (tilapäinen) kansainvälinen nettisivu löytyy täältä. Myyntikannet näyttävät tältä:

Yritän selittää vähän tarkemmin. Kaiken Entertainment on Roviosta alkunsa saanut multimediatalo, jolla on toimipaikat Helsingissä, Vancouverissa ja Los Angelesissa. Siinä missä Tammi hoitaa Väen kustantamisen Suomessa, Kaiken vastaa sarjan käännös- ja  filmatisointioikeuksista.  Sopimus itsessään ei vielä tarkoita sitä, että käännöksiä tai filmatisointeja syntyisi, mutta olen varsin luottavainen Kaikenin intoon, suhteisiin ja ammattitaitoon. Oman työni kannalta muutos ei loppujen lopuksi ole kovin merkittävä, sillä kirjoitan edelleen suomeksi Tammen kustannustoimittajan avustuksella. Ehkä suurin ero on se, että nyt saan taustatukea myös Kaikenin tiimiltä. Kaikenin kustannustoimittajani on se sama tyyppi, joka alunperin löysi Susirajan ja jonka ansiosta päädyin Tammelle. On mukava tehdä taas hommia yhdessä.

Kaiken kaikkiaan siis good times ja hyvä meninki! Odotan innolla, pelolla ja sitten taas entistäkin suuremmalla innolla mitä tulee tapahtumaan.

 

EDIT: korjattu kirjan kuvausta 21.3.2017

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail