Browsed by
Avainsana: Aistienvartija

Muistojenlukija Kuvastaja-ehdokkaana

Muistojenlukija Kuvastaja-ehdokkaana

Viikonloppuna sain hyviä uutisia: Muistojenlukija on päässyt Kuvastaja-ehdokkaaksi. Kyseessä on jo kolmas palkintoehdokkuus ja näin Aistienvartijan ilmestymisen kynnyksellä se tuli täytenä yllätyksenä. Alla Suomen Tolkien-seuran tiedote:

 

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaetaan Helsingin kirjamessuilla

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle myöntämä Kuvastaja-palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla torstaina 25.10. kello 11.00.

Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalle pääsivät tänä vuonna seuraavat romaanit:

  • Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus)
  • Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (Robustos)
  • Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Myllylahti)
  • Saara Henriksson: Syyskuun jumalat (Into Kustannus)
  • Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)

Lyhytlistan teokset valittiin vuonna 2017 julkaistuista suomalaisista fantasiakirjoista, jotka eivät olleet selkeitä satukirjoja. Voittajan valitsee asiantuntijaraati.

Lisätietoja:

Suomen Tolkien-seura Kontu ry, www.suomentolkienseura.fi

Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa (marianna.leikomaa@gmail.com)

Kuvastajan aiemmat voittajat:

  • Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet  sivut (Karisto, 2016)
  • Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015)
  • Helena Waris: Vuori (Otava, 2014)
  • Helena Waris: Talviverinen (Otava, 2013)
  • Jenny Kangasvuo: Sudenveri (Teos, 2012)
  • Helena Waris: Sudenlapset (Otava, 2011)
  • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena kustannus, 2010)
  • Helena Waris: Uniin piirretty polku (Otava, 2009)
  • Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (omakustanne, 2008)
  • Päivi Honkapää: Viides tuuli (WSOY, 2007)
  • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus, 2006)
  • Jyrki Vainonen: Perintö (Loki, 2005)
  • Ilkka Auer: Sysilouhen sukua (Otava, 2004)
  • Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY, 2003)
  • Tuula T. Matisanlo: Tuulen kalastajat (Kustannus-Mäkelä, 2002)
  • Sari Peltoniemi: Hirvi (Tammi, 2001)
  • Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi, 2000)

 

***

Aistienvartija on tullut painosta ja päässyt jo lukijoiden käsiin sekä monien kauppojen hyllylle. Virallinen (jos nyt näin embargottoman kirjan kohdalla voi edes sanoa) ilmestymispäivä on lauantaina Hel-YA!-festareilla, toivottavasti nähdään siellä!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Aistienvartijan ensimmäinen luku luettavissa – plus takakansi!

Aistienvartijan ensimmäinen luku luettavissa – plus takakansi!

Tavan mukaisesti Aistienvartijan lukunäyte julkaistaan jo ennen kirjan ilmestymistä. Koko ensimmäinen luku on nyt vapaasti luettavissa Tammen sivuilla.

Samasta tiedostosta löytyy kirjan takakansiteksti, jonka kopioin myös tähän alle. SPOILERIVAROITUS niille, jotka eivät ole lukeneet Muistojenlukijaa eivätkä halua tietää mitään sen juonenkäänteistä.

 

*

*

*

Lintuja oli niin paljon, että kauempaa katsottuna ne näyttivät savupilveltä, joka muutti muotoaan. Elävää kohinaa, jossa oli selvät säännöt. Taikuutta – kukaan ei tiennyt miten linnut osasivat kääntyä tismalleen samalla hetkellä.

Bollywood on päätynyt Riikaan tekemän hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään oudon kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.

Irlannissa Bollywood kohtaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, ja pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Käy ilmi, että suojellakseen ystäviään Kiuru on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot heidän mielestään. Hämmentävässä tilanteessa nelikon keskinäiset suhteet määritellään uudestään, eikä tilannetta helpota se tosiseikka, että Väki on päässyt heidän jäljilleen.

Aistienvartija jatkaa Elina Rouhiaisen uutta Väki-trilogiaa, joka nivoo yhteen realismia ja urbaania fantasiaa. Tarina kuljettaa lukijaa ympäri Eurooppaa ja sivuaa monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja: poliittisia konflikteja, paperittomuutta, syrjäytymistä, sukupuoleltaan moninaisten ihmisoikeuksia. Sarjan avausosa Muistojenlukija voitti Topelius-palkinnon vuonna 2018, ja trilogian pohjalta on kehitteillä tv-sarja.

*

Enää kuukausi ilmestymiseen!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Miksi kulutin kesälomani Aistienvartijan parissa

Miksi kulutin kesälomani Aistienvartijan parissa

Tätä kirjoitettaessa Aistienvartija on toivon mukaan lähtenyt painoon. Tällä viikolla kävimme vielä läpi vedoksia ja kansitekstejä, painon deadline oli perjantaina. Valmiin kirjan pitäisi putkahtaa maailmaan viimeistään 29.9. Hel-YA!-tapahtumassa.

En ole koskaan ollut kirjan jälkeen yhtä väsynyt kuin nyt. Deadlineni oli kesäkuun lopussa, minkä jälkeen minun oli tarkoitus jäädä lomalle. Silloin minulle sanottiin sanat, joita en olisi halunnut kuulla: käsikirjoitukselle voisi vielä tehdä jotain. Tiesin, että se piti paikkansa, mutta en silti kuullut sitä mielelläni. Jännite uupuu, yksi kustannustoimittaja sanoi. Päähenkilö kaipaa vielä jotain lisää, sanoi toinen. Vakavia ongelmia siis. Loma sai jäädä. Sain lopulta lähes kuukauden lisäaikaa, ja tuon kuukauden aikana mylläsin etenkin viimeisen neljänneksen perusteellisesti läpi.

Voisi kuvitella, että viiden kirjan jälkeen jo tietäisin mitä olen tekemässä ja prosessi toimisi sutjakasti – näin ei kuitenkaan ole. Tuntuu siltä, että tieto kasvaa koko ajan enemmän kuin taito, minkä takia on tietoisempi paitsi tekstin puutteista, myös erilaisista vaihtoehdoista. On helpompaa kirjoittaa, jos mielessä on vain yksi tapa kertoa tarina. Se ei välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen, mutta ainakin kirjoittajalla on varma olo tekemisestään.

Prosessini on muuttunut varsin paljon Susirajan ajoista. Kirjoitan nykyään palapelimäisesti, mikä parhaimmillaan tuottaa tarkkanäköisiä, kiteytyneitä kohtauksia, mutta vastaavasti rakenne leviää helpommin käsiin. Niin kävi tälläkin kertaa. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että aikaa oli vähän ja päähenkilö eri kuin ensimmäisessä kirjassa. Tai että mielessäni oli kaikenlaisia kunnianhimoisia ajatuksia kerrontatavoista, jotka heijastelevat mielen sisäistä epälineaarisuutta.

Pitää myös tunnustaa, että sarjojen kakkososat ovat minulle vaikeita. VAIKEITA. Oma sisäinen dramaturgiani toimii niin, että on helppo aloittaa ja helppo lopettaa, mutta kaikki siinä välissä onkin hankalampaa.

En voi kuitenkaan sanoa vaipuneeni missään vaiheessa täydelliseen epätoivoon. Tiesin, että haluamani romaani piileskelee jossakin, minun täytyi vain kaivaa se esiin kaiken teksti- ja ajatusmassan alta. Poistin lopulta kokonaisen luvun ja useita kohtauksia. Kirjoitin vähän lisää vahvistamaan pääjuonta ja motivaatioita. Monet tekstipätkät hakivat oikeaa kohtaa aivan viime metreille asti.

Itse tarina ei muuttunut. Tein saman kuin ennen, mutta paremmin. Palauttaessani viimeistä versiota tunsin onnistuneeni korjaamaan useita ongelmia, mutta en ollut varma riittikö se. Jännitin lomalta palaavan kustanustoimittajan kommentteja.

”Tää on parantunu kauttaaltaan, jotenkin terävöityny. Sun heinäkuu meni pilalle, mutta se kannatti. Nyt tästä tuli tosi hyvä kirja.” Juuri tismalleen sen halusin kuulla.

Ei ole tietenkään väliä, miten kirja syntyy. Onko kirjoittaminen ollut helppoa vai vaikeaa, hidasta tai nopeaa. Väitän, ettei lukija usein edes pysty näkemään sitä tekstistä. Mutta vähitellen olen alkanut ajatella, että ehkä ihan kaikkea ei aina tarvitse ajatella lukijan kannalta, että omalla sisäisellä prosessilla on arvo, joka ei liity millään tavalla lopputulokseen. Aion siis antaa itselleni aikaa levätä ja yrittää parhaani mukaan olla ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan, pidettiin Aistienvartijasta tai ei.

 

Loppuun huomio: Muistojenlukijan painosta ei ole enää hirveästi jäljellä. Kehotan kaikkia teitä, jotka haluatte omistaa koko trilogian, ostamaan ensimmäisen osan nyt, eikä vasta myöhemmin. Paperikirjan elinkaari on nykyään lyhyt. Vuoden päästä Väki 1:stä ei todennäköisesti saa enää mistään, eikä uutta painosta yleensä oteta vain siksi, että sarjasta olisi vielä ilmestymässä osia.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Terveisiä kaaoksesta

Terveisiä kaaoksesta

Kevät ja kesän alku ovat olleet hyvin kiireistä aikaa. Päivät ovat venyneet hyvin pitkiksi, kun olen työstänyt Aistienvartijaa. Muisti sanoo, etten ole minkään muun kirjan kanssa pistänyt itseäni näin koville, mutta toisaalta en täysin luota siihen mitä muisti päättää minulle kertoa.

Samaan aikaan meneillään on ollut paljon muutakin: lukuviikolla tein keikkoja Lappeenrannassa ja Uudessakaupungissa. Pian sen jälkeen julkistettiin sopimus Väen tv-sarjasta. Huhtikuun lopulla taloon tuli viipurilainen rescuekoira Iona, joka on kaikkien suureksi onneksi ollut hyvin kiltti ja reipas. Toukokuun alussa matkustin Pohjois-Irlantiin selvittämään muutamia kirjaan liittyviä asioita. Loppukuusta tyhjensin asuntoni Vuosaaressa (nyyh!) ja muutin poikaystäväni luo Vantaalle. Uuden työhuoneen remontointi on edelleen kesken.

Joku ehkä tästä ajattelee, etten ole kovin hyvä aikatauluttamaan elämääni. Se joku on hyvin oikeassa.

Tällä hetkellä Aistienvartija on kustannustoimittajan luettavana. Olen yrittänyt levätä sen minkä pystyn ennen kuin kässäri tulee takaisin viimeisten korjausmerkintöjen kera.

Aikataulu on ollut tiukka, mutta olen hyvin ylpeä siitä miten paljon tarina on syventynyt lyhyessä ajassa. Toivon todella, että tästä kirjasta pidetään – Bollywoodista on tullut minulle hyvin tärkeä hahmo.

Aistienvartija ilmestyy Hel-YA! -festareiden yhteydessä 29.9.2018. Kirja on on jo varattavissa kirjastoissa ja se löytyy kirjakauppojen nettisivuilta – kaupasta riippuen sen voi ennakkotilata, varata tai sille voi asettaa tuotevahdin.

Toivottavasti näen mahdollisimman monet teistä syksyllä joko Hel-YA!:ssa tai kirjamessuilla.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Kansipaljastus

Kansipaljastus

On vihdoin tullut paljastuksen aika. Ilokseni voin ilmoittaa, että Väki 2: Aistienvartija ilmestyy syyskuussa.

Ja miltä se sitten näyttää? No, tältä:

Pahoittelut jo etukäteen capseista, mutta EIKÖ SE OLEKIN KAUNIS?

Suoraan sanottuna hieman jännitin, millainen kannesta tulee, sillä minulla ei ollut antaa graafikolle juuri mitään apuja. Muistojenlukijan linnut olivat helppo valinta – ne ovat niin vahvasti mukana tarinassa, että tuntui heti luonnolliselta tuoda ne myös kanteen. Toisessa osassa ei ole mitään yhtä selkeää visuaalista elementtiä, mutta kannen täytyi kuitenkin sopia sarjailmeeseen. Laura Lyytinen teki  taas kerran hienoa työtä ja onnistui löytämään juuri oikeanlaisen kokonaisuuden.

Jatko-osien kuvaukset ovat todella hankalia kirjoittaa. Niissä tulee usein paljastaneeksi enemmän kuin mitä osa lukijoista haluaisi tietää. Pähkäilimme jälleen asiaa kustannustoimittajani kanssa ja jouduimme tekemään joitakin kompromisseja. Sanon tämän varoituksena niille, jotka kuuluvat mainittuun ryhmään – mikäli et halua tietää MITÄÄN jatko-osasta, älä lue alla olevaa kuvausta.

 

 

(Vielä ehtii sulkea silmät)

 

 

(Nyt ei enää ehdi)

Bollywood on päätynyt Riikaan tekemään hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään mystisen kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.

Irlannissa Bollywood tapaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, joka paljastaa, että on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot Bollywoodin mielestä. Pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Nelu on hankkinut tietoja heidän yliluonnollisista voimistaan ja aikoo käyttää niitä. Kun myös Samuel yllättäen ilmestyy Irlantiin, ystävyyssuhteet ringissä ovat koetuksella.

Pikku hiljaa Kiuru onnistuu palauttamaan ystäviensä muistoja, ja edellisen kesän kipukohdat nousevat jälleen pintaan. Bollywoodin kohdalla se tarkoittaa myös aiempien vaiheiden käsittelyä: tapahtumaketjua, joka johti hänen karkaamiseensa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Julkkarikuukausi – mitä oikeasti tapahtui?

Julkkarikuukausi – mitä oikeasti tapahtui?

Niin hämmästyttävältä kuin se itsestäni tuntuukin, Muistojenlukijan ilmestymisestä on kulunut vasta kuukausi. Kuukauteen on mahtunut paljon – luultavasti enemmän kuin moni tajuaakaan. Tässä lyhyt listaus kaikesta häppeningistä.

1. Hel-YA! ja julkkarit

Suomen ensimmäisestä YA-festarista tuli juuri niin hieno tapahtuma kuin ennakkoon osattiin uumoilla. Höpötin kahdessa eri paneelissa mahtavien ihmisten kanssa. Virallisen osuuden jälkeen alkoivat omat vähän vähemmän viralliset julkkarini, joissa pääsin kertomaan muun muassa suihkuverhon ja kiropraktikkoni vaikutuksesta kirjan syntyyn. Kiitos kaikille julkkareissa olleille!

 

2. Radioesiintyminen ja lehtijutut

Julkkariviikolla marssin elämäni ensimmäistä kertaa radioon puhumaan YA:sta Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Jännitti ihan pirusti, mutta onneksi juontaja Niina Mäkeläinen ja kollegani Siri Kolu olivat hyvin ammattimaisia. Ohjelman voi edelleen kuunnella Yle Areenassa. Radion lisäksi annoin tukun muita haastatteluja. Turun Sanomissa ilmestyi laaja YA:ta käsittelevä juttu. Vähän pidemmät haastikset ilmestyivät Lukufiiliksessä ja Karo Hämäläisen Kirjailjan päiväkirja -blogissa. Myös eräs fani teki blogiinsa jutun, tuo haastattelu löytyy täältä.

Olimme jo kauan sitten jutelleet kaverini, kirjailija-toimittaja Milla Ollikaisen kanssa henkilökuvan tekemisestä ja tuo juttu ilmestyi elokuun puolivälissä Seurassa. Verkkoversion voi lukea täällä. Jutun kuvat otettiin muuten jo kesäkuussa ja tuo kuvaussessio oli kenties hauskin kaikista tähänastisista – pääsin muun muassa nojailemaan betoniseinään ja makoilemaan kanavanrannassa.

3. Worldcon

Tunnustan: olen käynyt conissa tasan kerran, ja silloinkin vain puhumassa eräässä paneelissa. Tutut saivat kuitenkin houkuteltua ilmoittautumaan mukaan ohjelmaan. En kadu! Signeerausaikani sattui olemaan samaan aikaan George R.R. Martinin kanssa, joten pääsin todistamaan vierestä suuren maailman meininkiä. Ensimmäinen englanninkielinen paneelini käsitteli urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa. Kuulin pari minuuttia ennen paneelia, että moderaattorimme oli estynyt, mutta onneksi ihana Donna Maree Hanson hyppäsi puikkoihin ja hoiti tilanteen ihailtavasti. Myös Delia Shermanin viisaus ja Russell Smithin esiintymistaidot vakuuttivat. Kaiken kaikkiaan tuli sellainen tunne, että kansainvälinen spefiyhteisö on lämmin ja hyvin kyvykäs. Toinen paneelini oli suomeksi tuttujen tyyppien kanssa kotimaisen paranormaalin romantiikan ja vähän muunkin fantasian nykytilanteesta. Oli muutenkin mukava törmäillä käytävillä tuttuihin ja istua luentosaleissa kuuntelemassa ihmisiä jotka kertovat intohimonsa kohteesta. Tulin kuulleeksi paljon puhetta aiheista, joista en yleensä ole edes niin kiinnostunut mutta jotka alkoivat puhujien innostuksen myötä vaikuttaa hyvinkin kiehtovilta. Ensimmäinen Worldconini oli siis hyvin positiivinen kokemus ja tällä hetkellä haaveilen jo Dubliniin menosta.

 

4. Blogikiertue

Ennen kirjan ilmestymistä huhuilin Twitterissä kiinnostuneiden bloggaajien perään, ja ilokseni vapaaehtoisia ilmoittautui enemmän kuin toivoinkaan. Kahdeksan bloggaajaa luki Muistojenlukijan ennakkoon ja julkaisi arvionsa ilmestymisviikolla. Kiitos kaikille osallistuneille – jos ette ole vielä saaneet signeerattua kirjaa postissa, saatte sen hyvin pian. Näiden lisäksi arvio on ilmestynyt ainakin Kirjapöllön huhuiluja -blogissa. Muista arvioista saa vinkata kommenttikenttään! On pakko sanoa, että olen ollut pöllämystynyt kaikkien arvioiden positiivisuudesta. Yritän nauttia siitä, mutta samaan aikaan tulee tunne, että asiat menevät jo vähän liiankin hyvin ja että universumi rankaisee vielä tavalla tai toisella. Tunnustin tämän kustantajalle, joka nauroi hupsuudelleni.

5. Väki 2:n kirjoittaminen

Kaiken tämän sivussa olen yrittänyt kirjoittaa Väen jatko-osaa siinä aika lailla epäonnistuen. Kirjoittaminen ja hötkyily sopivat huonosti yhteen. Kävin palaveroimassa Tammessa ja tulimme siihen tulokseen, että aikaisemmin laatimamme aikataulu pitää yhä: toinen osa ilmestyy syyskuussa 2018. Sen nimi on Aistienvartija.

 

6. Henkilökohtaiset myllerrykset

Viime viikot ovat olleen siitäkin jänniä, että minusta tuli täti. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan minulla on myös poikaystävä. Elokuussa kävi myös niin, että koirani sairastui ja se jouduttiin lopettamaan. Läheisyyden ja yksinäisyyden samanaikainen olemassaolo on hämmentävä kokemus.

Mitä seuraavaksi?

Syyskuulle on kaksi tavoitetta: työ ja lomailu. Yritän kirjoittaa mahdollisimman paljon ennen kiireistä messulokakuuta. Olen lähdössä kymmeneksi päiväksi Romaniaan, missä tulen myös tekemään enemmän tai vähemmän töitä. Ottaen huomioon, että Bukarestissa lämpötila on edelleen 30 asteen hujakoilla, voi hyvinkin olla että todellisuus tulee olemaan lähempänä vähempää kuin enempää.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail