Browsed by
Tag: Tuntematon taivas

Uusia haastatteluja ja arvioita Tuntemattomasta taivaasta

Uusia haastatteluja ja arvioita Tuntemattomasta taivaasta

Comments 0 Comment

Loppuvuodesta on ilmestynyt mukavasti juttuja Tuntemattomasta taivaasta ja vähän muustakin. Kokosin kaikki tähän artikkeliin.

Aloitetaan katsaus itse kirjoittamallani jutulla, joka ilmestyi juuri Lukufiiliksessä. Esittelen siinä kuusi minuun ja kirjoittamiseeni vaikuttanutta kirjaa. Paljastan muun muassa, miten Saul Williamsin , sanoi haulikko päälle päätyi Muistojenlukijaan ja mikä kirja vaikutti Kesyttömään enemmän kuin Houkutus.

Entisen opinahjoni Kallion lukion median oppiaineella on oma blogi, johon minua haastateltiin kurssityönä. Puhuin tapani mukaan pitkään ja polveilevasti eli toisin sanoen jutun selkeys ja ytimekkyys on yksinomaan jutun kirjoittajan Alma Ulvilan ansiota. Juttu keskittyy Kallion lukion merkitykseen urallani.

Kirjavinkit teki erinomaisen haastattelun, joka keskittyy Tuntemattoman taivaan syntyprosessiin. Kerron esimerkiksi, millä tavalla realistisen romaanin tekeminen poikkesi aikaisempien spefiromaanien tekemisestä. Samassa yhteydessä ilmestyi myös kirja-arvio, jossa sanotaan: ”Avaran kuulaisiin Siperian maisemiin sijoittuva Tuntematon taivas on herkkä nuortenromaani, joka on erittäin sujuvasti kirjoitettu.”

Kiiltomadossa ilmestyi ilahduttavan pitkä ja paneutunut kritiikki Tuntemattomasta taivaasta. Se alussa Julia Berg käsittelee myös nuortenkirjallisuuden asemaa yleisemmällä tasolla, mistä sopiikin puhua. TT:stä hän sanoo mm. seuraavaa: ”Konkreettisesti sisältövaroituksella varustettu teos tuntuu ystävältä – se kertoo karun tarinan, mutta pyyhkii kyyneleet ja halaa tarinan pelottaessa.”

Ensimmäinen tietooni tullut printtilehtikritiikki ilmestyi Maaseudun Tulevaisuudessa. Laura Kuivalahti kirjoittaa: ”Rouhiaisen ansioksi voi mainita sen, että koko romaanin vallannut pysähtyneisyyden tunnelma ei tee kirjasta tylsää. Pienissä eleissä, keskusteluissa ja kohtaamisissa risteilevät suuret tunteet surusta rakkauteen ja epätoivosta iloon.” Verkossa teksti on valitettavasti maksumuurin takana.

Ilahduttavasti Tuntematon taivas on päässyt mukaan parille joulukirjalistalle. ”Riipaisevan kaunis romaani!” kirjoittaa Ulla Lehtinen Kotiliedessä. Suomen Kuvalehden juttu on maksumuurin takana, mutta tässä lyhyt lainaus siitäkin: ”Romaani nivoo yhteen monia ajankohtaisia aiheita, jotka tulevat lähelle lukijaa ihmiskohtaloiden kautta, monipuolisesti eri näkökulmista katsoen.” Molemmat arviot löytyvät verkon lisäksi printtilehdistä.

Ennen joulua Keskisuomalaisen printissä ilmestyi vielä juttu, jossa arvioitiin kaksi Venäjään liittyvää kirjaa, Kira Jarmyshin Naisten selli nro 3 ja Tuntematon taivas. Tässä arviossa minua ilahdutti erityisesti se, että TT:tä lähestytään aihe edellä ja vieläpä tasavertaisesti aikuisille suunnatun romaanin rinnalla. Pasi Huttunen kirjoittaa: ”Rouhiainen rakentaa tunnelmaa ja intensiteettiä hyvin taidokkaasti. Intensiivinen, nuori rakkaus kuvataan kivuliaan kauniisti.”

Kaiken kaikkiaan arviot ovat olleet todella positiivisia ja myös määrä on ilahduttanut hiljaisen alkusyksyn jälkeen. Etenkin nuortenkirjojen kohdalla lehtikritiikit ovat nykyisin pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Vielä harvinaisempaa on se, jos arvio on jokin muu kuin parin rivin miniarvio lanukirjakatsauksessa.

Blogien puolella Tuntemattomasta taivaasta ovat kirjoittaneet ainakin Lastenkirjahyllyn Päivi Heikkilä-Halttunen, Siniset helmet –blogin Sini Helminen, Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi P. ja Tarinannuppuja.

Lopuksi jaan vielä jo jonkin aikaa sitten ilmestyneen haastattelun For YA-kanavalta.

Edit: lisätty tieto Keskisuomalaisen arviosta

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Fiktion taustatutkimuksesta – kuinka paljon sitä tarvitaan?

Fiktion taustatutkimuksesta – kuinka paljon sitä tarvitaan?

Comments 0 Comment

Otsikon kysymys on tietenkin kompa: kukaan ei voi yksiselitteisesti sanoa, mikä on tarpeeksi. Olennaista on, että kirjoittaja tietää riittävästi päästäkseen hahmojensa nahkoihin, elääkseen heidän elämäänsä ja kulkeakseen heidän reittejään. Fiktiossa uskottavuus on osittain tietoa ja osittain sitä, että on pokkaa väittää, että jokin asia on niin kuin on sen kuvannut. Jokainen kirjoittaja joutuu itse päättämään, minkälaisia vapauksia on valmis ottamaan. Toisaalta jo sellaisen päätöksen tekeminen edellyttää riittävää tietopohjaa: tiedä, mitä et tiedä ja niin edelleen.

Millaiselta prosessi voi sitten näyttää? Käytän esimerkkinä YA-romaaniani Tuntematon taivas, joka sijoittuu Siperiaan vuoteen 2002 ja käsittelee useita itselleni ennestään vieraita aiheita. Päähenkilö Dima on karannut armeijasta, sillä hän pelkää joutuvansa sotimaan Tšetšeniaan. Kun hänet viskataan ulos junasta keskellä ei mitään, ainoa joka tulee apuun on Aljona, evenkiperheen tytär. Tarinan ideoimisesta olen kertonut jo Kirjavinkkien haastattelussa. Keskitynkin siis seuraavaksi siihen, miten lähestyin kirjoittamista sen jälkeen, kun olin jo päättänyt tarinan pääelementit.

En osaa venäjää ja olen tehnyt vain pari lyhyttä reissua Pietariin. Ilman koronaa olisin vakavasti harkinnut matkustavani Siperiaan ja lopputulos olisi todennäköisesti ollut erilainen kuin se on nyt. En kuitenkaan kadu sitä, etten jäänyt odottamaan parempaa maailmantilannetta – silloin koko kirja olisi jäänyt tekemättä.

Tärkeintä käsikirjoituksen kannalta oli se, että luin useita teoksia jo ennen kuin kirjoitin mitään. Annoin lähteiden muokata ajatuksiani tarinasta. Lähdin liikkeelle oletuksesta, etten tiedä millaista sota tai sen pelkääminen on ja annoin asian kokeneiden kuvailla sitä minulle omilla sanoillaan. Aivan alussa luinkin sotilaiden elämäkerrallisia teoksia. Sitä seurasivat venäläistä kulttuuria kuvaavat kirjat ja tv-sarjat. Halusin saada faktatietoa, mutta ennen kaikkea halusin ymmärtää entuudestaan vierasta kulttuuria niin, ettei hahmojen nahkoihin asettuminen tuntuisi kiusalliselta.

Kiusallista se kuitenkin alussa oli. Epäilin jokaisen kappaleen kohdalla tekisikö venäläinen ihminen tällä tavalla, ajattelisiko hän näin, tuntisiko ja reagoisiko yhtään samoin kuin minä. Sellaisesta täytyi päästä eroon, ja se onnistui vain totuttamalla itseäni venäläisyyteen. Siihen kelpasi oikeastaan mikä tahansa venäläisyyteen liittyvä.

Käsikirjoituksen edetessä lähetin ensin kysymyksiä yhdelle Venäjällä asuvalle, sittemmin toki poismuuttaneelle suomalaiselle ja myöhemmin luetutin koko ensimmäisen version suomenvenäläisellä tutulla. Lisäksi kustannustoimittajani antoi tekstin luettavaksi eräälle Siperiaa tuntevalle. Heidän kommenteissaan ilmeni joitakin tarinankulkuun liittyviä ongelmia, mutta ei mitään sellaista, mikä ei olisi korjaantunut kohtuullisen pienillä muutoksilla. Suurempi ongelma ensimmäisessä versiossa oli kuitenkin se, etten ollut vielä tehnyt hahmoistani ihmisiä vaan jättänyt heidät puolitiehen. En ollut etenkään uskaltanut näyttää kummankaan kulttuurin, venäläisten ja evenkien, rumempia puolia. Niinpä lopputulos oli varsin pikkusievä.

Palasin siis takaisin lähteiden pariin. Vähitellen ymmärsin, että tarinasta tulisi paljon kiinnostavampi jos tekisin Dimasta selkeämmin perinteisen venäläismachon vastakohdan. Vaikka kulttuuri on tietynlainen, yksilöt eivät koskaan toista kulttuuria sellaisenaan – poikkeavuutta on, aina. Itseluottamukseni oli taustatyön myötä kasvanut ja tiesin pystyväni tuomaan venäläistä kulttuuria esiin niissä reaktioissa, joita Diman poikkeavuus muissa herättäisi. Samalla päätin vaihtaa minäkertojan hänkertojaan, jotta saisin kerrontaan hieman etäisyyttä. Muutos oli työläs, mutta teksti parani siitä huomattavasti. Samoihin aikoihin lukemani Culture Contact in Evenki Land antoi minulle todella paljon lisää eväitä evenkien ymmärtämiseen ja pystyin hyödyntämään tietoja muokatessani myös Aljonaa monitahoisemmaksi. Hänen suhteensa evenkikulttuuriin pääsi isompaan osaan ja se puolestaan sitoi juonilangat paremmin yhteen. Kaikki muutkin hahmot kävivät läpi prosessin, jossa ne saivat ääriviivojen lisäksi valon, varjot ja värit.

Anastin monia asioita suoraan lähteistä. Kylässä järjestettävä kulttuurikeskuksen katselmus on yksi näistä, kylässä tapahtuva pontikanmyynti toinen. Merimiehen vaimon Ville Haapasalolle lausumat sanat päätyivät Diman suuhun siinä Aljona isovanhempinene sai antropologit majoittaneen evenkiperheen koiran. En osaa itsekään sanoa, mikä anastuksistani on röyhkein – ehkä kuitenkin Diman Sveta-täti, jonka eksentrinen elämäntapa tulee kaverini tädiltä. Se on nimittäin ainoa asia, joka ei ole peräisin kirjoista tai tv:stä vaan todelliselta ihmiseltä.

Kirjojen lukemisen ja dokumenttien katsomisen lisäksi vietin paljon aikaa netissä. Luin uutisartikkelin sieltä ja toisen täältä. Wikipedia oli hyödyllinen etenkin Dubrovkan teatterikaappauksen aikajanan hahmottamisessa. Taiteellisia vapauksia olen ottanut varmasti useammassakin kohdassa, mutta eritoten teatterikaappauksen kohdalla katsoin paremmaksi poiketa todellisesta tiedonkulusta niin, että totuus pelastusoperaation jälkimainingeista valkenee päähenkilöilleni nopeammin kuin se oikeasti valkeni tavallisille venäläisille. Muuten romaanin loppu olisi jäänyt turhan löysäksi.

Lopuksi lista kaikista käyttämistäni materiaaleista aihealuettain. Kaikkiin luettelon teoksiin olen tarttunut ajatuksella, että luen/katson tämän jotta saisin siitä jotain kässäriini. Olen tietenkin lukenut ja katsonut paljon asioita myös ilman tätä tausta-ajatusta, eikä voi kovin yksiselitteisesti sanoa, mikä kaikki on vaikuttanut tekemiseeni milläkin tavalla.

Venäjä

  • Outi Parikka: Äiti-Venäjän aapinen (Atena 2007)
  • Anna-Lena Laurén: Hulluja nuo venäläiset – tuokiokuvia Venäjältä (Teos 2012)
  • Peter Pomerantsev: Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista – uuden Venäjän surrealistinen sydän (Like 2015)
  • Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä & Juha Metso: ”Et kuitenkaan usko…” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä (Docendo 2013)
  • Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä & Juha Metso: ”Et muuten tätäkään usko…” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä (Docendo 2014)
  • Tv-sarja Venäjän halki 30 päivässä
  • Tv-sarja Volga 30 päivässä
  • Dokumenttisarja Neuvostoliiton vankileirit (2019) ohjannut

Toinen Tšetšenian sota

  • Anna Politkovskaja: Toinen Tshetshenian sota (Like 2003)
  • Marcel H. van Herpen: Putinin sodat – Venäjän uuden imperialismin nousu (Terra Cognita 2015) (vain Tšetšeniaa koskevat osat)
  • Nicolai Lilin: Free Fall – A Sniper’s Story (Canongate 2012)
  • Arkadi Babtšenko: Sodan värit (Like 2010)
  • Dokumentti Terror in Moscow (2003) ohjannut Dan Reed

Siperia, evenkit ja muut alkuperäiskansat

  • Jussi Kottinen: Siperia – erään perheen ihmeellinen vuosi ikiroudan maassa (HS Kirjat, 2019)
  • Tatiana Safonova & István Sántha: Culture Contact in Evenki Land – A Cybernetic Anthropolgy of the Baikal Region (Global Oriental 2013)
  • Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio (Into 2015)
  • Dokumentti Life of Ivanna (2021), ohjannut Renato Borrayo Serrano
  • Tv-sarja Suomensukuiset 30 päivässä
  • Svetlana Huusko: Local Representations of Evenkiness and Managing Identites among Evenki Adolescents in Buryatia, Inner Asia 19 (2017)
  • Svetlana Huusko: Evenki Adolescents’ Identities – Negotiation the Modern and the Traditional in Educational Settings, Sibirica vol 17, No 1 (2018)
  • Svetlana Huusko: the Representation of the Evenkis and the Evenki Culture by a Local Community Museum, Sibirica vol 19, No 2 (2020)

Sotaan joutuminen, selviäminen, traumat

  • Tim O’Brien: The Things They Carried (Houghton Mifflin, 1990)

Yleisempää Venäjään liittyvää inspiraatiota

  • Katja Kettu: Yöperhonen (WSOY 2015)
  • Vladimir Sorokin: Telluuria (Like 2015)
  • Hytti nro 6 (2021) ohjannut Juho Kuosmanen

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Turun kirjamessujen fiiliksiä, kutsu juhliin sekä Tuntemattoman taivaan postikortti- ja tarrakampanja

Turun kirjamessujen fiiliksiä, kutsu juhliin sekä Tuntemattoman taivaan postikortti- ja tarrakampanja

Comments 0 Comment

Ensin tärkein uutinen: Tuntematon taivas on ilmestynyt! Kirja tuli painosta juuri ajallaan eli päivää ennen Turun kirjamessuja. Siellä vedinkin aika intensiivisen setin – ensin vartin haastattelu Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla, juoksulaukka hallin toiseen päähän Suomen Nuorisokirjailijoiden osastolle, jossa paneeli oli jo ehtinyt alkaa ilman minua, ja lyhyen hengähdystauon jälkeen vielä toiseen halliin Puisto-lavalle Leena Paasion kanssa. Kaikki sujui suuremmitta kommelluksitta ja oli mukavaa viettää loppupäivä rennommin Tammen väen ja kollegoiden kanssa. Illalliselta kotiuduin vasta aamuyöllä.

minä, Magdalena Hai ja J.S. Meresmaa perkaamassa kulunutta 10 vuotta kirjailijana. Kuva: Elina Pitkäkangas

Kiitos kaikille, jotka tulitte juttelemaan, hakemaan signeerauksia tai vietitte muuten aikaa kanssani! Oli kerrassaan mahtava messuperjantai. Ja kollegat, muistutitte jälleen miten upeassa seurassa olen.

Sitten ilmoitusasiaan: järjestän parin viikon päästä kemut Tuntemattoman taivaan, Hirmunsilmän sekä koko 10-vuotista urani kunniaksi. Luvassa on pientä ohjelmaa, vegaanista purtavaa ja kirjamyyntiä. Kaikki Tuntemattoman taivaan myynnistä saamani rahat lahjoitan Ukrainan hyväksi. Lisäksi jaossa on ukrainalaisilta taiteilijoilta tilaamiani tarroja ja postikortteja, joista voi myös halutessaan maksaa itselleen sopivan summan keräykseen. Maksutapoina käyvät käteinen ja mobilepay. Kaikki ovat tervetulleita, kunhan ilmoittaudut 19.10. mennessä! Juhlien Facebook-tapahtuma

Tarroista ja postikorteista vielä sen verran, että postitan niitä myös henkilökohtaisen tervehdyksen kera kaikille, jotka laittavat sähköpostilla tai yv:llä osoitteensa sekä joko kuvan Tuntemattomasta taivaasta tai linkin tekemäänsä arvioon/somepostaukseen. Kuvakaappaukset käyvät myös! Postikortin on tehnyt dniprolainen vesivärikuvittaja ja -taiteilija Yelyza Polovynkina, tarrat niin ikään dniprolainen mutta tällä hetkellä Suomessa asuva Kateryna Bosenko. Löysin heidät netistä ja molempien kanssa oli suuri ilo työskennellä. Yelyzalta pyysin kuvaa, jossa Dima ja Aljona katsovat taivasta, Katerynalle taas kerroin haluavani kaksi tarraa, joista toisen esittäisi romaanin Durak-koiraa ja toinen taas olisi jotain sodanvastaista, mahdollisesti Ukraina-teemaista. Lopputuloksen näette alla. Oli myös liikuttavaa kuulla, miten paljon pienikin apu merkitsee ukrainalaisille.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Seuraava YA-romaanini Tuntematon taivas ilmestyy syksyllä

Seuraava YA-romaanini Tuntematon taivas ilmestyy syksyllä

Comments 0 Comment

Tänä syksynä minulta ilmestyy kaksi romaania. Niistä ensimmäinen on Tuntematon taivas, jonka tiedot on nyt julkaistu Tammen sivuilla. Kyseessä on paitsi ensimmäinen realistinen, myös ensimmäinen itsenäinen romaanini. Tämä kirja on särkenyt sydämeni jo monta kertaa ja syyskuussa on vihdoin teidän vuoronne.

Sota. Rakkaus. Siperia. 

Paranormaalin romanssin ja urbaanin fantasian taiturin ensimmäinen realistinen YA-romaani kertoo rakkaudesta, kuolemasta sekä vaikeista valinnoista ja perustuu pohdintoihin siitä, miltä nykyajan sotaromaani voisi näyttää. 

Tapahtumat sijoittuvat Venäjälle vuoteen 2002, jolloin toinen Tšetšenian sota oli yhä käynnissä. Dima ja Aljona kohtaavat toisensa Siperian junaradan varressa. Moskovalainen Dima on karannut armeijan kutsunnoista, Aljona taas ei halua jättää kotikyläänsä, vaikka kaivosteollisuus varjostaa sen ja koko paikallisen evenkiyhteisön tulevaisuutta. Molemmat heistä ovat joutuneet kasvokkain kuoleman kanssa. He ehtivät viettää yhdessä kolme kuukautta, kunnes Aljonan upseeri-isä palaa komennukseltaan. Kolme kuukautta, jotka riittävät kyseenalaistamaan aivan kaiken…

Aloin kirjoittaa tätä romaania kuvitellen, että sen aihe herättäisi ihmettelyä. Ukrainan sota on kuitenkin tehnyt aiheesta surullisen ajankohtaisen. Viimeiset kuukaudet olen editoinut, seurannut uutisia ja kysynyt itseltäni, mikä merkitys tällaisella kirjalla on tällaisessa maailmassa. Samalla olen kuitenkin saanut käsitellä omia tunteitani ja iloinnut siitä, miten paljon olen oppinut ja uskaltanut.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail