Väen soittolistat

Etsi

Search for:

Instagram

1 kuukausi sitten

Sini Helminen: Kunnes kuolen (Myllylahti 2024)Säeromaanit eivät yleisesti ottaen ole olleet ihan mun juttu, mutta tämä oli hieno! Ajatuksia👇🏻🦋 Rajaaminen. Miten vaikeaa se onkaan! Erityisesti spefin kohdalla uskottavuus syntyy usein siitä, ettei tekijä soikota valoa niihin nurkkiin, joihin ei halua lukijan katsovan. Teos alkaa helposti horjua, jos sortuu selittämään liikaa. Tässä kirjassa onkin yksi mestarillisimmista rajaamisista, johon olen törmännyt vähään aikaan. Maailmasta on kerrottu riittävästi, muttei yhtään enempää, ja huomio pysyy olennaisessa.🦋 Rankat aiheet. Miten kirjoittaa rankoista aiheista? Keveästi. Siihen on syynsä, miksi säeromaaneissa aiheet ja teemat ovat usein hyvinkin karuja. Muoto antaa mahdollisuuden jättää paljon sanomatta eikä lukukokemuksesta tule raskasta. 🦋 Pilkut. Tämä kirja sai mut pohtimaan välimerkkejä varsin syvällisesti! Aluksi ajattelin, että pilkkuja olisi voinut käyttää enemmän, mutta vähitellen tajusin, että pilkkujen puute tuo tekstiin tajunnanvirtamaisuutta, jota siinä ei muuten olisi. Pilkutuksella on siis paljonkin väliä.🦋 Sateenkaarevuus. Kun keskustelin kirjasta Sinin kanssa, paljastui, että lukijat ovat tulkinneet päähenkilön ja tämän ystävän sukupuolet eri tavoilla. Myös heidän suhteensa laatu (platoninen? romanttinen?) jättää tilaa tulkinnalle. Tällaista ei ole helppo tehdä ilman, että se tuntuisi alleviivatulta. Sateenkaarikirjallisuutena pidetään kirjoja, joissa sukupuoli- ja /tai seksuaali-identiteettiasiat ovat keskiössä, mutta yhtä hyvin se voi olla sitä, että ihmisten sukupuolet ja heidän suhteensa eivät asetu lokeroihin – eikä se ole mikään juttu.🦋 Samasta teemasta kirjoittaminen. Tiedän, että monet kirjoittajat pelkäävät itsensä toistamista ja välttelevät aiheita tai teemoja, joita ovat käsitelleet jo kerran. Yleensä pelko on turha: isot asiat eivät tyhjene yhteen tai edes kymmeneen teokseen. Sini on käsitellyt aikaisemmissakin romaaneissaan kuolemaa, mutta se ei tarkoita, ettei Kunnes kuolen olisi täysin erilainen, oma teoksensa. Disclaimer: Sini on mun ystävä ja sain kirjan suoraan häneltä.#sinihelminen #kunneskuolen #kirjagram #myllylahti #säeromaani #sateenkaarikirjallisuus
… LisääVähemmän

Kuva

Tarkastele Facebookissa

·
Jaa

Share on Facebook

Share on Twitter

Share on Linked In

Share by Email

Elina Rouhiainen

2 kuukautta sitten

Luin vihdoin ensimmäisen Murakamini! Ajatuksia kirjoittamisen näkökulmasta:🍁Mieskatse. Siis joo, kaiken kuulemani perusteella osasin odottaa tätä. Silti ärsyynnyin siitä, miten naishahmoja kuvattiin ja miten heidän roolinsa oli olla päähenkilön himon kohteita ja muutoksen fasilitoijia. Ongelma on se, että (sisäis)tekijä ei selvästikään tiedosta tätä – varsin pienillä jutuilla kerronnan katse olisi ollut muutettavissa päähenkilön katseeksi. Lukukokemus olisi silloin ollut hyvin erilainen.🍁Tunnelma. Luulen, että tämä on se syy, miksi ihmiset pitävät Murakamista. Unenomainen yhdistelmä haikeutta ja toiveikkuutta, johon tuntuu tiivistyvän jotain olennaista elämästä. Tällaisessa onnistuminen edellyttää sitä, että tapahtumat etenevät omalla painollaan, kielikuvat napsuvat paikoilleen eikä tekijä sorru liikaan selittämiseen tai pateettiseen kuvailuun. 🍁Alku. Selittämisestä puheen ollen: romaani alkaa pitkällä selostuksella päähenkilön aikaisemmasta elämästä. Oikeastaan jopa ilahduin siitä, miten päinvastaista tämä oli verrattuna nykyiseen elokuvalliseen tapaan, jossa aloitetaan jostain kiinnostavasta toiminnasta. ”Show, don’t tell” kuuluu sääntö, mutta Murakami on taitava ja tietää, milloin sääntöjä ei tarvitse noudattaa. 🍁Ei-länsimainen kirjallisuus. Edelliseen viitaten: mikäli haluaa ymmärtää omaa (eurooppalaista) kirjallista perinnettämme, kannattaa lukea jotain mikä ei ole sitä. Hämmennyksen alta alkaa paljastua toisenlaisia tarinankerronnan rakenteita, mikä taas avaa omankin kirjoittamisen horisonttia. Tämä romaani ei ole tästä erityisen hyvä esimerkki, mutta se voi toimia väylänä kohti vieraampia kertomisen tapoja.🍁Taustatyön puute. Osa kirjan tapahtumista sijoittuu ehkä 15 vuoden takaiseen Suomeen, jossa kaikilla tuntuu olevan lankapuhelin. Aika monta muutakin pientä asiaa paljastaa, ettei kirjoittaja ole viettänyt Suomessa hirveästi aikaa tai luetuttanut tekstiä kenelläkään Suomessa pitkään asuneella. Ei se ole niin justiinsa! Jos Murakami voi ottaa tällaisen vähän laiskan lähestymistavan taustatyöhön, niin voit hyvin säkin. #kirjoittaminen #kirjagram #harukimurakami #kirjoittajagram #VärittömänMiehenVaellusvuodet #keltainenkirjasto
… LisääVähemmän

Kuva

Tarkastele Facebookissa

·
Jaa

Share on Facebook

Share on Twitter

Share on Linked In

Share by Email

Elina Rouhiainen

2 kuukautta sitten

Tänään oli muuttopäivä. Kivaa ei ollut tälläkään kertaa – ovi piti ruuvata irti, ennen kuin sohva saatiin ulos.Vuosaari on aina ollut mulle hyvä. Muistan yhä, miten kuljin ensimmäiset kesät täysin rakastuneena kaupunginosaan – tuosta rakkaudesta syntyi Väki. Nyt maisemat kuitenkin vaihtuu. Olen tällä hetkellä apurahaton ja tuloton, joten halvempaan kämppään muuttaminen oli ainoa fiksu ratkaisu. Olen aina tiennyt, että täysipäiväinen kirjailijuus voi loppua koska tahansa. En tiedä, miltä tulevaisuus näyttää. Kirjoittaminen jatkuu toistaiseksi ja jollakin tavalla aina. Mutta on mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että jatkossa tulen tekemään etupäässä muuta. Nykyinen hallitus ei anna hirveästi toivoa siitä, että ammattimainen tekeminen olisi kannattavaa. Lopuksi: saa vinkata ja ehdottaa kaikenlaisia hommia, joista saa rahaa 😅#kirjailijanelämää #kirjailija #AmmattinaKirjailija #muutto
… LisääVähemmän

Kuva

Tarkastele Facebookissa

·
Jaa

Share on Facebook

Share on Twitter

Share on Linked In

Share by Email

Elina Rouhiainen

3 kuukautta sitten

LuovuttamisestaViime syksynä näin pitkästä aikaa erästä kollegaa. Hän kertoi juuri hylänneensä käsikirjoituksen, johon oli käyttänyt kokonaisen vuoden työaikaa. Olin vähän häkeltynyt, sillä pidän häntä yhtenä tämän maan parhaista kirjoittajista. Mutta ennen kaikkea tunsin ihailua.Kirjoittamisen kuuluu olla kivaa, hän sanoi. Niin. Olen ajatellut asiaa paljon viimeisen vuoden aikana. Ennen olin varsin ylpeä siitä, miten pöytälaatikostani ei löydy kesken jääneitä käsikirjoituksia. Nyt tuntuu, ettei se ole välttämättä hyvä asia. Siinä missä joidenkin ihmisten haaste on puskea itseään eteenpäin, toiset meistä joutuvat opettelemaan luovuttamista.Jos jokin tuntuu liian vaikealta, se ehkä on juuri sitä. Ideoita on aina enemmän kuin aikaa kirjoittamiseen. Ajatus siitä, että voi lopettaa, onkin siksi ihana: miksi tuhlata aikaa johonkin, joka tuntuu pahalta? Ja tilaa vapautuu taas jollekin uudelle. Kuva otettu Pohjois-Beninissä#kirjoittaminen #kirjailijaelämää #luovakirjoittaminen #luovuttaminen
… LisääVähemmän

Kuva

Tarkastele Facebookissa

·
Jaa

Share on Facebook

Share on Twitter

Share on Linked In

Share by Email

Elina Rouhiainen

6 kuukautta sitten

Ghana oli ihan hirveästi kaikkea.Oli se ensimmäisen yön hotelli, jossa ei tullut vettä ja jonka tunnelma oli muutenkin kauniisti sanottuna rustiikkinen. Sitten baari-ilta, joka alkoi Porsche-kyydillä ja jonka aikana illan isäntä piti huolen, että pöytä oli koko ajan täynnä hänen laskuunsa tilattuja juomia. Puutarhareissu, jonka menomatkan aikana alkoi sataa kaatamalla ja todettiin, että kastumisen sijaan onkin kivempi istua taksissa parkkipaikalla puolitoista tuntia ja kuunnella hyvää musiikkia. Rantaelämää. Turistinähtävyyksiä. Jollofia! Kuolleiden ihmisten muistojulisteita, jotka sekoitin jatkuvasti kaduilla yhtä tiuhaan näkyviin vaalijulisteisiin. Painful exit vs. Change is coming.Eniten olen kuitenkin ajatellut eurooppalaisten rakennuttamia linnoja, jotka olivat orjien viimeinen sijoituspaikka ennen matkaa valtameren yli. Paikkoja, joissa valkoiset veisasivat virsiä samaan aikaan kun lattian alla olevassa tyrmässä ihmiset kuolivat. Opas kertoi, että tyrmän lattiapinta oli itse asiassa kivettynyttä ihmisenpaskaa. #ghana #accra #capecoast #kakum #elmina #länsiafrikka
… LisääVähemmän

Kuva

Tarkastele Facebookissa

·
Jaa

Share on Facebook

Share on Twitter

Share on Linked In

Share by Email

Viimeisimmät artikkelit

Urbaanin fantasian viikonloppukurssi Kirjan talolla Turussa 3.–4.2.2024
Syksyn 2023 uutisia: uusi Susiraja-tarina ja Beninin-matka
Kymmenen asiaa kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta, jotka olen oppinut kymmenessä vuodessa
Uusia haastatteluja ja arvioita Tuntemattomasta taivaasta
Fiktion taustatutkimuksesta – kuinka paljon sitä tarvitaan?