Niin hämmästyttävältä kuin se itsestäni tuntuukin, Muistojenlukijan ilmestymisestä on kulunut vasta kuukausi. Kuukauteen on mahtunut paljon – luultavasti enemmän kuin moni tajuaakaan. Tässä lyhyt listaus kaikesta häppeningistä.
1. Hel-YA! ja julkkarit
Suomen ensimmäisestä YA-festarista tuli juuri niin hieno tapahtuma kuin ennakkoon osattiin uumoilla. Höpötin kahdessa eri paneelissa mahtavien ihmisten kanssa. Virallisen osuuden jälkeen alkoivat omat vähän vähemmän viralliset julkkarini, joissa pääsin kertomaan muun muassa suihkuverhon ja kiropraktikkoni vaikutuksesta kirjan syntyyn. Kiitos kaikille julkkareissa olleille!
2. Radioesiintyminen ja lehtijutut
Julkkariviikolla marssin elämäni ensimmäistä kertaa radioon puhumaan YA:sta Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Jännitti ihan pirusti, mutta onneksi juontaja Niina Mäkeläinen ja kollegani Siri Kolu olivat hyvin ammattimaisia. Ohjelman voi edelleen kuunnella Yle Areenassa. Radion lisäksi annoin tukun muita haastatteluja. Turun Sanomissa ilmestyi laaja YA:ta käsittelevä juttu. Vähän pidemmät haastikset ilmestyivät Lukufiiliksessä ja Karo Hämäläisen Kirjailjan päiväkirja -blogissa. Myös eräs fani teki blogiinsa jutun, tuo haastattelu löytyy täältä.
Olimme jo kauan sitten jutelleet kaverini, kirjailija-toimittaja Milla Ollikaisen kanssa henkilökuvan tekemisestä ja tuo juttu ilmestyi elokuun puolivälissä Seurassa. Verkkoversion voi lukea täällä. Jutun kuvat otettiin muuten jo kesäkuussa ja tuo kuvaussessio oli kenties hauskin kaikista tähänastisista – pääsin muun muassa nojailemaan betoniseinään ja makoilemaan kanavanrannassa.
3. Worldcon
Tunnustan: olen käynyt conissa tasan kerran, ja silloinkin vain puhumassa eräässä paneelissa. Tutut saivat kuitenkin houkuteltua ilmoittautumaan mukaan ohjelmaan. En kadu! Signeerausaikani sattui olemaan samaan aikaan George R.R. Martinin kanssa, joten pääsin todistamaan vierestä suuren maailman meininkiä. Ensimmäinen englanninkielinen paneelini käsitteli urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa. Kuulin pari minuuttia ennen paneelia, että moderaattorimme oli estynyt, mutta onneksi ihana Donna Maree Hanson hyppäsi puikkoihin ja hoiti tilanteen ihailtavasti. Myös Delia Shermanin viisaus ja Russell Smithin esiintymistaidot vakuuttivat. Kaiken kaikkiaan tuli sellainen tunne, että kansainvälinen spefiyhteisö on lämmin ja hyvin kyvykäs. Toinen paneelini oli suomeksi tuttujen tyyppien kanssa kotimaisen paranormaalin romantiikan ja vähän muunkin fantasian nykytilanteesta. Oli muutenkin mukava törmäillä käytävillä tuttuihin ja istua luentosaleissa kuuntelemassa ihmisiä jotka kertovat intohimonsa kohteesta. Tulin kuulleeksi paljon puhetta aiheista, joista en yleensä ole edes niin kiinnostunut mutta jotka alkoivat puhujien innostuksen myötä vaikuttaa hyvinkin kiehtovilta. Ensimmäinen Worldconini oli siis hyvin positiivinen kokemus ja tällä hetkellä haaveilen jo Dubliniin menosta.
4. Blogikiertue
Ennen kirjan ilmestymistä huhuilin Twitterissä kiinnostuneiden bloggaajien perään, ja ilokseni vapaaehtoisia ilmoittautui enemmän kuin toivoinkaan. Kahdeksan bloggaajaa luki Muistojenlukijan ennakkoon ja julkaisi arvionsa ilmestymisviikolla. Kiitos kaikille osallistuneille – jos ette ole vielä saaneet signeerattua kirjaa postissa, saatte sen hyvin pian. Näiden lisäksi arvio on ilmestynyt ainakin Kirjapöllön huhuiluja -blogissa. Muista arvioista saa vinkata kommenttikenttään! On pakko sanoa, että olen ollut pöllämystynyt kaikkien arvioiden positiivisuudesta. Yritän nauttia siitä, mutta samaan aikaan tulee tunne, että asiat menevät jo vähän liiankin hyvin ja että universumi rankaisee vielä tavalla tai toisella. Tunnustin tämän kustantajalle, joka nauroi hupsuudelleni.
5. Väki 2:n kirjoittaminen
Kaiken tämän sivussa olen yrittänyt kirjoittaa Väen jatko-osaa siinä aika lailla epäonnistuen. Kirjoittaminen ja hötkyily sopivat huonosti yhteen. Kävin palaveroimassa Tammessa ja tulimme siihen tulokseen, että aikaisemmin laatimamme aikataulu pitää yhä: toinen osa ilmestyy syyskuussa 2018. Sen nimi on Aistienvartija.
6. Henkilökohtaiset myllerrykset
Viime viikot ovat olleen siitäkin jänniä, että minusta tuli täti. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan minulla on myös poikaystävä. Elokuussa kävi myös niin, että koirani sairastui ja se jouduttiin lopettamaan. Läheisyyden ja yksinäisyyden samanaikainen olemassaolo on hämmentävä kokemus.
Mitä seuraavaksi?
Syyskuulle on kaksi tavoitetta: työ ja lomailu. Yritän kirjoittaa mahdollisimman paljon ennen kiireistä messulokakuuta. Olen lähdössä kymmeneksi päiväksi Romaniaan, missä tulen myös tekemään enemmän tai vähemmän töitä. Ottaen huomioon, että Bukarestissa lämpötila on edelleen 30 asteen hujakoilla, voi hyvinkin olla että todellisuus tulee olemaan lähempänä vähempää kuin enempää.
