Browsed by
Kirjoittajalta Elina Rouhiainen

Maaliskuun keikat

Maaliskuun keikat

Tässä kuussa olen mukana parissa eri tapahtumassa.

24.3. Vihtorin kirjamessut, Tampere, Hotelli Ilves

Tulenkantaja-palkinto jaetaan Vihtorin kirjamessujen yhteydessä. Palkintoon liittyvä ohjelma alkaa klo 16.

Messujen koko ohjelma:

Vihtorin kirjamessut lauantaina 24.3.2018 klo 11.30-18.30 Hotelli Ilveksessä Tampereella
Kirjamyynti alkaa kello 11:30, paikalla mm. Teos & Tulenkantajat -kirjakauppa, Rosebud, Into, Antikvariaatti Valli & Selin, Savukeidas, Avattava, Pirkkalaiskirjailijat, JK Ihalainen (Palladium), Nastamuumio, Enostone kustannus…
12:00 -> kirjallisia keskusteluja, kirjamyyntiä ja signeerausta, ohjelma tarkentuu pian. Mukana mm. Unto Hämäläinen ja Tuija Välipakka.
16:00 Salla Simukka Tulenkantaja-palkintoraadin puheenjohtajana /Markus Määttäsen ja Salla Simukan haastattelussa kääntäjä Owen Witesman kertoo työstään suomalaisen kirjallisuuden englannintajana
17:15 Tulenkantaja-paneeli, ehdokkaina Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Viraalit nerot (Otava), Magdaleena Hain Kurnivamahainen kissa (Karisto), Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät (Wsoy), Satu Taskisen Lapset (Teos) ja Heikki Kännön Mehiläistie (Sammakko).
18:15 Tulenkantaja-palkinto 2018

Facebook-tapahtuma

28.3. Tarinoiden maailmat -paneeli, Helsinki, Pasilan kirjasto klo 13-14

Mukana paneelissa Elina Rouhiainen, Leena Parkkinen ja Roope Lipasti.
Tilaisuuden järjestää Suomen nuorisokirjailijat ry.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Kansipaljastus

Kansipaljastus

On vihdoin tullut paljastuksen aika. Ilokseni voin ilmoittaa, että Väki 2: Aistienvartija ilmestyy syyskuussa.

Ja miltä se sitten näyttää? No, tältä:

Pahoittelut jo etukäteen capseista, mutta EIKÖ SE OLEKIN KAUNIS?

Suoraan sanottuna hieman jännitin, millainen kannesta tulee, sillä minulla ei ollut antaa graafikolle juuri mitään apuja. Muistojenlukijan linnut olivat helppo valinta – ne ovat niin vahvasti mukana tarinassa, että tuntui heti luonnolliselta tuoda ne myös kanteen. Toisessa osassa ei ole mitään yhtä selkeää visuaalista elementtiä, mutta kannen täytyi kuitenkin sopia sarjailmeeseen. Laura Lyytinen teki  taas kerran hienoa työtä ja onnistui löytämään juuri oikeanlaisen kokonaisuuden.

Jatko-osien kuvaukset ovat todella hankalia kirjoittaa. Niissä tulee usein paljastaneeksi enemmän kuin mitä osa lukijoista haluaisi tietää. Pähkäilimme jälleen asiaa kustannustoimittajani kanssa ja jouduimme tekemään joitakin kompromisseja. Sanon tämän varoituksena niille, jotka kuuluvat mainittuun ryhmään – mikäli et halua tietää MITÄÄN jatko-osasta, älä lue alla olevaa kuvausta.

 

 

(Vielä ehtii sulkea silmät)

 

 

(Nyt ei enää ehdi)

Bollywood on päätynyt Riikaan tekemään hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään mystisen kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.

Irlannissa Bollywood tapaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, joka paljastaa, että on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot Bollywoodin mielestä. Pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Nelu on hankkinut tietoja heidän yliluonnollisista voimistaan ja aikoo käyttää niitä. Kun myös Samuel yllättäen ilmestyy Irlantiin, ystävyyssuhteet ringissä ovat koetuksella.

Pikku hiljaa Kiuru onnistuu palauttamaan ystäviensä muistoja, ja edellisen kesän kipukohdat nousevat jälleen pintaan. Bollywoodin kohdalla se tarkoittaa myös aiempien vaiheiden käsittelyä: tapahtumaketjua, joka johti hänen karkaamiseensa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Könttäpostaus! Eli kaikki viime aikojen uutiset yhdessä ja samassa artikkelissa

Könttäpostaus! Eli kaikki viime aikojen uutiset yhdessä ja samassa artikkelissa

Ideaalimaailmassa minulla olisi aikaa kirjoittaa oikeaa blogia ja sen lisäksi tehdä jokaisesta uudesta tiedotusasiasta oma uutisensa. Nyt on kuitenkin niin, että päähuomioni on Väki 2:n editoimisessa, eikä päähän mahdu hirveästi mitään muuta. Ensi viikolla pitäisi julkistaa uusia juttuja (Väki 2:n kansi!) Tässä siis kaikki lähiviikkojen merkittävät tapahtumat:

1. Blogistanian Kuopus 2017

Muistojenlukija sijoittui toiseksi vuosittaisessa suomalaisten bloggareiden parhaiden kirjojen äänestyksessä. Kuopus-kategoriassa kilpailevat kaikki lanun alle kuuluvat kirjat, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin. Olen hyvin otettu toisesta sijasta, sillä blogien merkitys uralleni on ollut hyvin suuri ja arvostan bloggaajien tekemään työtä. Tästä pitäisi kirjoittaa enemmänkin, mutta jääköön se vielä nyt to do -listalle.

Kuopus-kategorian top 3:
1. Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava)
2. Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
3. Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens (Otava)

Taso oli hyvin kova – ei harmita yhtään hävitä niin huikealle kirjalle kuin Thomasin Viha jonka kylvät. Lue, jos et ole vielä ehtinyt!

Finlandia-kategorian voitti Rosa Liksomin Everstinna, Tieto-kategorian voitto meni Koko Hubaran Ruskeille tytöille ja Globalian sai Hanya Yanagiharan Pieni elämä.

2. Tulenkantaja-ehdokkuus

Tästä ehdinkin kirjoittaa uutisen, mutta mainittakoon vielä: Muistojenlukija on päässyt kuuden ehdokkaan joukkoon. Kyseessä on vientikirjallisuuspalkinto: se jaetaan 24.3. teokselle, jolla nähdään olevan menestyspotentiaalia Euroopassa. Ilahduttavaa on, että puolet ehdokkaista on lanua. Ihan aiheellisesti Twitterissä nousi kuitenkin esiin se, että kuvittajien osuutta voisi hyvin nostaa enemmän esiin kuvitetun lanun palkintoehdokkuuksissa.

3. Muistojenlukijan kirjatraileri

Lanukirjoihin keskittyvä Sivupiiri-sivusto (on muuten hyvä, kannattaa tsekata) on alkanut tehdä kirjatrailereita, ja ilokseni Muistojenlukija pääsi mukaan. On aina hyvin coolia nähdä jonkun muun näkemys kirjoittamastani tarinasta, oli se sitten kuvaa, videota, ääntä tai tekstiä. Lopputulos näyttää tältä:

Sivupiiri vinkkaa: Elina Rouhiainen – Muistojenlukija from Kirjastokaista on Vimeo.

 

4. Nuorten kirjareppu 2018 

7.2. pidetyssä kirjastolaisten koulutustilaisuudessa esiteltiin vuonna 2017 ilmestynyttä nuortenkirjallisuutta. Kirjastokaistalta löytyy tallenteet kaikista esityksistä kategorioittain. Jos etsit helppoa tapaa päästä jyvälle siitä, mitä viime vuonna tapahtui nuortenkirjallisuuden ja young adultin saralla, tämä on se.

Alla video Helena Perttilän ja Saana Mäensivun fantasiakirjoihin keskittyvästä vinkkauksesta. Muistojenlukijasta aletaan puhua noin kohdassa 9:20.

 

5. Keikka Jyväskylässä 17.2.

Esiinnyn Olipa kerran -tapahtumassa Jyväskylän kaupunginkirjastossa klo 15. Olen saanut vapaat kädet esityksen laatimisessa, joten luvassa on kaikki (omasta mielestä) parhaat juttuni kirjailijanurani varrelta. Aion ainakin paljastaa hämmästyttäviä yksityiskohtia Muistojenlukijan synnystä. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja minua ennen esiintyy muita upeita kirjailijoita kuten esimerkiksi Finlandia-ehdokas Jukka Behm.

Niin kuin aina, omia kirjoja voi tuoda signeerattavaksi. Jos haluat ostaa jonkun kirjoistani (Huom! Susirajoja saa enää vain minulta), kerro siitä etukäteen.

***

Unohdinkohan jotain? No, seuraavaan kertaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

via GIPHY

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija Tulenkantaja-ehdokkaana!

Muistojenlukija Tulenkantaja-ehdokkaana!

Muistojenlukija on päässyt mukaan kisaamaan vuoden Tulenkantaja-palkinnosta. Palkinto annetaan kaunokirjalliselle teokselle, jolla nähdään olevan potentiaali menestyä Euroopassa. Palkintosumma on 10 000 euroa ja voittaja julkistetaan 24.3. Tampereen hotelli Ilveksessä pidettävässä palkintogaalassa. Ajankohta on sikäli hauska, että täytän seuraavana päivänä 25.3. – tulen siis joka tapauksessa juhlimaan Tampereella. Palkinnon myöntää Aamulehti.

Kaikki vuoden 2018 ehdokkaat:
Magdalena Hai (kuv. Teemu Juhani): Kurnivamahainen kissa (Karisto)
Kaj Korkea-aho & Ted Forsström (kuv. Pentti Otsamo): Zoo! Virala genier / Zoo! Viraalit nerot (Förlaget, Otava)
Heikki Kännö: Mehiläistie (Sammakko)
Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät (WSOY)
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
Satu Taskinen: Lapset (Teos)

Juttu ehdokkaista Aamulehdessä

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Arvonta ja Susiraja-kirjojen ostaminen

Arvonta ja Susiraja-kirjojen ostaminen

Topeliuksen kunniaksi arvon Muistojenlukijoita sekä Facebookissa  että Instagramissa . Aikaa on maanantaihin 22.1. asti, käykäähän osallistumassa!

Minulta edelleen kysellään Susiraja-kirjojen perään, joten todettakoon taas, että Susirajojen painokset ovat loppu, eikä niitä todennäköisesti tule enää lisää. Minulla on pienet varastot kaikkia sarjan osia, joten jos haluat yhden tai useamman kirjan omaksesi laita minulle sähköpostia osoitteeseen elina ät elinarouhiainen piste com. Yksäri Facebookissa tai Instagramissa käy myös. Hinta on ollut jo pitkään 20e/kpl (sisältäen postituskulut), maksun voi suorittaa tililleni sitten kun paketti on tullut perille. Hinnasta voidaan neuvotella jos ostettavia kirjoja on enemmän kuin yksi. Halutessaan kirjaan saa omistuskirjoituksen.

Susiraja on tietenkin edelleen saatavilla e-kirjoina, eivätkä hinnat ole nykyisin kovin korkeat.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija on vuoden 2018 Topelius-voittaja

Muistojenlukija on vuoden 2018 Topelius-voittaja

Huh, nyt sen saa vihdoin kertoa: olen voittanut ensimmäisen kirjallisuuspalkintoni! Vuoden 2018 Arvid Lydecken ja Topelius -palkinnot julkistettiin tänään. Varsinainen juhlatilaisuus pidettiin Tammen tiloissa – siellä kilistettiin, kukitettiin ja pidettiin puheita. Sen jälkeen suuntasimme Tammen porukalla juhlalounaalle, jossa oli mahtavaa päästä juttelemaan myös palkintoraadin kanssa. Erikoiskirjastonhoitaja Salla Erhon, äidinkielenopettaja Ida Hartikaisen ja lanututkija Myry Voipion muodostaman raadin kausi on ollut kolmivuotinen ja tuona aikana he arvioivat lukeneensa noin tuhat lasten- ja nuortenkirjaa.

Erityisen hienon voitosta tekee se, että tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Topeliuksen syntymästä. Palkintoa on jaettu jo vuodesta 1948 ja sen on voittanut aikoinaan muun muassa Tove Jansson. Palkinnon myöntää Suomen Nuorisokirjailijat ry ja palkintosumma (tänä vuonna 2018 euroa) maksetaan Kopioston varoista.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Vuosi 2017 – Väkeä ja väsymistä

Vuosi 2017 – Väkeä ja väsymistä

Alkuvuodesta on tavallista tehdä kokoava päivitys edellisen vuoden tapahtumista. Tässä tulee omani.

Vuonna 2017

  • Muistojenlukija ilmestyi
  • Kesytön ja Uhanalainen ilmestyivät Kiinassa
  • Kirjoitin gradun ja suoritin opintoja
  • Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi
  • Sain vihreän vyön karatessa
  • Kirjoitin Väki 2:n ensimmäisen version
  • Matkustin Romaniaan
  • Aloin seurustella
  • Koirani kuoli
  • Luin 20 kirjaa
  • Jättäydyin täyspäiväiseksi kirjailijaksi
  • Ja myös: väsyin todella pahasti

Olen jo pitkään suorittanut asioita aikamoista tahtia, ja joka vuoden lopussa olen luvannut itselleni, että ensi vuonna otan rennommin. En koskaan ota. Paitsi että nyt on oikeasti pakko.


Syksyn aikana oli parikin hetkeä, jolloin havahduin todellisuuteen. Annoin eräälle lehdelle puhelinhaastattelun. Toimittaja kyseli taustojani ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän kysyi: ”Sä siis olet suorittanut kandin- ja maisterintutkinnot samaan aikaan kun olet kirjottanut viisi romaania?” Tunnustin, että näin on. Se kuulosti ensimmäistä kertaa omaankin korvaani paljolta.

Marraskuussa kirjailijakaverini esitteli minut bileissä toiselle kirjailijalle sanomalla: ”Tässä on Elina, Elina kirjottaa hurjaa tahtia, se on ihan kone!” Se oli tietenkin kehu, mutta samaan aikaan jokin lauseessa häiritsi minua. Totuus nimittäin on, että minä en ole kone. Tai en ainakaan halua olla: luovan työn ei kuulu olla pelkkää mekaanista liukuhihnatuotantoa.

Asia on nimittäin niin, etten ole koskaan ajatellut kirjoittavani erityisen nopeasti tai paiskivani muutenkaan hurjan paljon töitä. Pikemminkin olen ajatellut että näin kuuluu tehdä, että tämä on normaalia – että ehkä muut osaavat tehdä saman verran asioita lyhyemmässä ajassa ja siksi välillä tuntuu, ettei koskaan ole vapaata. Ajatus lomasta tai tauosta on tuntunut lähes mahdottomalta: silloinhan kaikki muut porhaltavat ohi ja minä unohdun. Tai ideat karkaavat eivätkä enää palaa. Tai sitten huomaan, etten yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään: kilpaurheileminen piti huolen, etten ole oikeastaan koskaan edes kokeillut  toimettomuutta.

Olen myös pelännyt lomalla viimein huomaavani, miten väsynyt todellisuudessa olen, ja tauon venyvän hyvin pitkäksi.

Nämä eivät ole asia, josta kannattaisi olla erityisen ylpeä – mitkään yllä mainituista. Itsensä ajaminen loppuun ei ole mikään sankarillinen uroteko. Se, ettei osaa antaa itsensä levätä ei ole hienoa.

Ensimmäiset vuodet kirjailijana jaksaa silkalla alkuinnostuksella. Sen jälkeen saattaakin tehdä tiukempaa. Realiteetit iskevät niskaan. Ura ei olekaan tasaisesti ylöspäin nouseva käyrä, vaan alkumenestyksen jälkeen tulee helposti tasaisempi vaihe. Omat odotukset nousevat, mutta lukijamäärät eivät välttämättä niiden mukana.

Sitten on tietenkin se, että kirja-alalla on tapahtunut paljon vuosien 2012 ja 2017 välillä. Kollegoita on hävinnyt viereltä. Uusia on tullut tilalle entistä tiukempaan tilanteeseen. On ollut hätkähdyttävää nähdä, miten paljon vähemmän kirjoista kirjoitetaan, miten paljon vähemmän niitä myydään ja miten paljon pienempi osa niistä pääsee kirjakauppojen hyllyille. Näin jälkikäteen voi sanoa, etten Kesyttömän ilmestyessä osannut lainkaan tajuta, miten huikean hyvin kirja otettiin silloin vastaan, miten paljon siitä ilmestyi arvioita ja miten hyvin se myi korkeasta hinnastaan huolimatta.

Tällä en tarkoita sanoa, että työni olisi ihan perseestä tai etten pitäisi siitä enää. Pikemminkin olen viime aikoina yrittänyt miettiä, mitkä työskentelytapani kaipaisivat päivitystä, mitä virheellisiä käsityksiä minulla on itsestäni ja toisaalta tästä alasta. Syykin on selvä: painoin kevään ja kesän niin täysillä, että syksystä tuli kohtalaisen synkkä. Väsymisen tuntee yleensä silloin kun aikataulu vihdoin hellittää vähän. Odotin Väki 2:n kirjoittamista kuin kuuta nousevaa, mutta kun sitten vihdoin pääsin siihen käsiksi, huomasin aika pian, että takki oli pelottavan tyhjä. Olin älyttömän kriittinen itseäni kohtaan ja aloin kyseenalaistamaan myös Muistojenlukijassa tekemiäni ratkaisuja, vaikka samaan aikaan kaikki arviot olivat kiittäviä.

Pikkuhiljaa tajusin, etten selviäisi kässärin deadlinesta hengissä jos en hellittäisi kaikkien vaatimusten osalta. Olen siis syksystä lähtien antanut monien juttujen olla. Some on jäänyt päivittämättä. Maileihin olen vastannut laiskasti. Ei yksinkertaisesti ole ollut energiaa ylimääräiseen kommunikaatioon.

Tämä vuosi onkin otettava opetuksena. Pitää levätä. Pitää sanoa: fuck this shit ja olla tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Liikkua itsensä vuoksi ja lukea enemmän. Olla vähän äänekkäämpi niissä asioissa, jotka koen tärkeiksi – puhua enemmän ainakin kirjoista. Olla kiltti niille ihmisille, jotka ovat tärkeitä.

Silti: en kadu. 2017 oli tärkeä vuosi ja sen ansiosta 2018 tulee olemaan parempi. Jatkossa en vain aio enää teeskennellä olevani kone.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Muistojenlukija Topelius-ehdokkaana

Muistojenlukija Topelius-ehdokkaana

Sain maantaina iloisen puhelun kustantajalta: Muistojenlukija on päässyt ehdolle vuoden 2018 Topelius-palkinnon voittajaksi. Topelius on Suomen nuorisokirjailijat ry:n jakama palkinto vuoden 2017 aikana ilmestyneelle ansiokkaalle nuortenkirjalle. Palkintoa on jaettu jo 40-luvulta lähtien.

Palkinnosta päättää kolmihenkinen raati, johon kuuluvat tänä vuonna äidinkielenopettaja Ida Hartikainen, lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkija Myry Voipio ja erikoiskirjastonhoitaja Salla Erho. Muistojenlukijan kohdalla raadin perustelut olivat seuraavat:

Kiuru näkee muiden muistot. Elämä mullistuu, kun hän löytää muita kaltaisiaan. Rouhiaisen teos punoo osoittelematta arjen ja fantasian liittoon keskustelua sukupuolesta, vallasta ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Sekä henkilöhahmojen että tapahtumien kautta nousevat esiin kysymykset valtaväestön etuoikeuksista, oikeasta ja väärästä. Erinomaisesti kirjoitettua ja sujuvasti etenevää kaunokirjallisuutta, joka jättää vahvan muistijäljen.

Raati korostaa tiedotteessa tarvetta suositella lapsille ja nuorille nimenomaan uutta lanukirjallisuutta: ”Lapset ja nuoret haluavat lukea kirjallisuutta myös omasta ajastaan ja nykykielellä. – Usein vanhemmat suosittelevat itselleen rakkaita kirjoja, mutta lasta tai nuorta kiinnostaisi enemmän jokin uusi, puheenjohtaja Erho pohtii. – Klassikkojen arvoa tämä ei tietenkään vähennä.”

Nostan tämän esille, sillä olen itse ärsyyntynyt useammin kuin kerran siihen, miten vähän uudesta kirjallisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan ja miten helposti aikuiset lähtevät kaivamaan lukuvinkkejä omasta lapsuudestaan. Fakta on nimittäin se, että nykyinen lanukirjallisuus on ihan huikean hyvää ja toisaalta monien klassikoidenkin kohdalla aika on kullannut muistot. Asiasta on kirjottanut mm. Taika Dahlbom Hesarissa.

Voittaja julkistetaan 12.1.2018. Samalla jaetaan myös ansiokkaalle lastenkirjalle myönnettävä Arvid Lydecken -palkinto.

Tässä vielä ehdokaslistat:

Topelius 2018

  • Anna Hallava: Valpuri Vaahteran maagine korva (WSOY)
  • Kirsi Kuronen: Pönttö (Karisto)
  • Arja & Emma Puikkonen: Äänihäkki (Otava)
  • Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)
  • Tuuli Vuorma: Caapparin kääty (Kvaliti)

 

Arvid Lydecken 2018

  • Riikka Ala-harja: Kahden maan Ebba (Otava)
  • Karin Erlandsson: Pärlfiskaren (Schildts & Söderströms); Helmenkalastaja (suom. Tuula Kojo; S & S)
  • Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa (Karisto)
  • Leena Parkkinen: Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos)
  • Laura Ruohonen: Tippukivitapaus (Otava)

 

Kaikkien kirjojen ehdokasperustelut löydät tästä Nuorisokirjailijoiden tiedotteesta.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Lokakuun keikat

Lokakuun keikat

Taas mennään!

La 30.9. Vaihtovirtaa – kirjallinen klubi

Klo 20, Puistokahvila Makia, Oulu

Mahtava E80-porukkamme valtaa jälleen uuden kaupungin. Luvassa genre- ja muutkin rajat rikkovaa settiä – lähtee taatusti lapasesta.

Tapahtuman kuvaus:

Kirjallisten yllätysten ilta Puistokahvila Makiassa! Tule kuulemaan ja kokemaan, kun kirjailijat esittävät tekstejään – toiset performanssin, burleskin tai multimedian keinoin, toiset perinteisemmin tekstejään lukien.

Lavalle nousevat kirjailijat tarjoavat monipuolisen kattauksen genrejä ja omaperäisiä ääniä. Esiintyjinä on ryhmä Pentinkulman päivien E80-seminaarissa tutustuneita kirjailijoita, joiden tämän syksyn spektaakkeli suuntautuu nyt Ouluun. Tervetuloa viihtymään ja vaikuttumaan!

Puistokahvila Makiassa lauantaina 30.9. klo 20, vapaa pääsy

Illan esiintyjät:

Marisha Rasi-Koskinen (Tampere)
Milla Ollikainen (Lohja)
Pasi Luhtaniemi (Kouvola)
Elina Rouhiainen (Helsinki)
Jenny Kangasvuo (Oulu)
Katri Rauanjoki (Oulu)

Facebook-tapahtuma

 

Su 8.10. Turun kirjamessut, Turun messukeskus

Klo 11-11.40 Fiore-lava, A-halli

Urbaania fantasiaa: Anne Leinonen & Elina Rouhiainen, haastattelijana Saara Tiuraniemi.

Klo 11.40-12.20 Nuorisokirjailijoiden osasto A17

YA-paneeli: Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Nadja Sumanen; juontajana JS Meresmaa.

Huom! Sunnutaina messuille pääsee sisään ilmaiseksi cosplay-asussa.

Turun kirjamessujen netisivut

 

La 28.10. Helsingin kirjamessut, Messukeskus

Klo 16.30-17 KirjaKallio

Muistojenlukija

Helsingin kirjamessujen nettisivut

Niin kuin aina, kaikkiin tapahtumiin saa tuoda omia kirjojaan signeerattavaksi. Mikäli haluat ostaa minulta loppuunmyytyjä Susiraja-kirjoja, ota etukäteen yhteyttä.  Tulkaa rohkeasti kiskomaan hihasta vaikkei olisi mitään sen ihmeellisempää asiaa – jaan kaikissa tapahtumissa Muistojenlukija-postikortteja ja juttelen mielelläni aiheesta kuin aiheesta.

Kiva nähdä!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Julkkarikuukausi – mitä oikeasti tapahtui?

Julkkarikuukausi – mitä oikeasti tapahtui?

Niin hämmästyttävältä kuin se itsestäni tuntuukin, Muistojenlukijan ilmestymisestä on kulunut vasta kuukausi. Kuukauteen on mahtunut paljon – luultavasti enemmän kuin moni tajuaakaan. Tässä lyhyt listaus kaikesta häppeningistä.

1. Hel-YA! ja julkkarit

Suomen ensimmäisestä YA-festarista tuli juuri niin hieno tapahtuma kuin ennakkoon osattiin uumoilla. Höpötin kahdessa eri paneelissa mahtavien ihmisten kanssa. Virallisen osuuden jälkeen alkoivat omat vähän vähemmän viralliset julkkarini, joissa pääsin kertomaan muun muassa suihkuverhon ja kiropraktikkoni vaikutuksesta kirjan syntyyn. Kiitos kaikille julkkareissa olleille!

 

2. Radioesiintyminen ja lehtijutut

Julkkariviikolla marssin elämäni ensimmäistä kertaa radioon puhumaan YA:sta Ylen Kultakuume-ohjelmassa. Jännitti ihan pirusti, mutta onneksi juontaja Niina Mäkeläinen ja kollegani Siri Kolu olivat hyvin ammattimaisia. Ohjelman voi edelleen kuunnella Yle Areenassa. Radion lisäksi annoin tukun muita haastatteluja. Turun Sanomissa ilmestyi laaja YA:ta käsittelevä juttu. Vähän pidemmät haastikset ilmestyivät Lukufiiliksessä ja Karo Hämäläisen Kirjailjan päiväkirja -blogissa. Myös eräs fani teki blogiinsa jutun, tuo haastattelu löytyy täältä.

Olimme jo kauan sitten jutelleet kaverini, kirjailija-toimittaja Milla Ollikaisen kanssa henkilökuvan tekemisestä ja tuo juttu ilmestyi elokuun puolivälissä Seurassa. Verkkoversion voi lukea täällä. Jutun kuvat otettiin muuten jo kesäkuussa ja tuo kuvaussessio oli kenties hauskin kaikista tähänastisista – pääsin muun muassa nojailemaan betoniseinään ja makoilemaan kanavanrannassa.

3. Worldcon

Tunnustan: olen käynyt conissa tasan kerran, ja silloinkin vain puhumassa eräässä paneelissa. Tutut saivat kuitenkin houkuteltua ilmoittautumaan mukaan ohjelmaan. En kadu! Signeerausaikani sattui olemaan samaan aikaan George R.R. Martinin kanssa, joten pääsin todistamaan vierestä suuren maailman meininkiä. Ensimmäinen englanninkielinen paneelini käsitteli urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa. Kuulin pari minuuttia ennen paneelia, että moderaattorimme oli estynyt, mutta onneksi ihana Donna Maree Hanson hyppäsi puikkoihin ja hoiti tilanteen ihailtavasti. Myös Delia Shermanin viisaus ja Russell Smithin esiintymistaidot vakuuttivat. Kaiken kaikkiaan tuli sellainen tunne, että kansainvälinen spefiyhteisö on lämmin ja hyvin kyvykäs. Toinen paneelini oli suomeksi tuttujen tyyppien kanssa kotimaisen paranormaalin romantiikan ja vähän muunkin fantasian nykytilanteesta. Oli muutenkin mukava törmäillä käytävillä tuttuihin ja istua luentosaleissa kuuntelemassa ihmisiä jotka kertovat intohimonsa kohteesta. Tulin kuulleeksi paljon puhetta aiheista, joista en yleensä ole edes niin kiinnostunut mutta jotka alkoivat puhujien innostuksen myötä vaikuttaa hyvinkin kiehtovilta. Ensimmäinen Worldconini oli siis hyvin positiivinen kokemus ja tällä hetkellä haaveilen jo Dubliniin menosta.

 

4. Blogikiertue

Ennen kirjan ilmestymistä huhuilin Twitterissä kiinnostuneiden bloggaajien perään, ja ilokseni vapaaehtoisia ilmoittautui enemmän kuin toivoinkaan. Kahdeksan bloggaajaa luki Muistojenlukijan ennakkoon ja julkaisi arvionsa ilmestymisviikolla. Kiitos kaikille osallistuneille – jos ette ole vielä saaneet signeerattua kirjaa postissa, saatte sen hyvin pian. Näiden lisäksi arvio on ilmestynyt ainakin Kirjapöllön huhuiluja -blogissa. Muista arvioista saa vinkata kommenttikenttään! On pakko sanoa, että olen ollut pöllämystynyt kaikkien arvioiden positiivisuudesta. Yritän nauttia siitä, mutta samaan aikaan tulee tunne, että asiat menevät jo vähän liiankin hyvin ja että universumi rankaisee vielä tavalla tai toisella. Tunnustin tämän kustantajalle, joka nauroi hupsuudelleni.

5. Väki 2:n kirjoittaminen

Kaiken tämän sivussa olen yrittänyt kirjoittaa Väen jatko-osaa siinä aika lailla epäonnistuen. Kirjoittaminen ja hötkyily sopivat huonosti yhteen. Kävin palaveroimassa Tammessa ja tulimme siihen tulokseen, että aikaisemmin laatimamme aikataulu pitää yhä: toinen osa ilmestyy syyskuussa 2018. Sen nimi on Aistienvartija.

 

6. Henkilökohtaiset myllerrykset

Viime viikot ovat olleen siitäkin jänniä, että minusta tuli täti. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan minulla on myös poikaystävä. Elokuussa kävi myös niin, että koirani sairastui ja se jouduttiin lopettamaan. Läheisyyden ja yksinäisyyden samanaikainen olemassaolo on hämmentävä kokemus.

Mitä seuraavaksi?

Syyskuulle on kaksi tavoitetta: työ ja lomailu. Yritän kirjoittaa mahdollisimman paljon ennen kiireistä messulokakuuta. Olen lähdössä kymmeneksi päiväksi Romaniaan, missä tulen myös tekemään enemmän tai vähemmän töitä. Ottaen huomioon, että Bukarestissa lämpötila on edelleen 30 asteen hujakoilla, voi hyvinkin olla että todellisuus tulee olemaan lähempänä vähempää kuin enempää.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail