Browsed by
Kirjoittajalta Elina Rouhiainen

Muistojenlukija Kuvastaja-ehdokkaana

Muistojenlukija Kuvastaja-ehdokkaana

Viikonloppuna sain hyviä uutisia: Muistojenlukija on päässyt Kuvastaja-ehdokkaaksi. Kyseessä on jo kolmas palkintoehdokkuus ja näin Aistienvartijan ilmestymisen kynnyksellä se tuli täytenä yllätyksenä. Alla Suomen Tolkien-seuran tiedote:

 

Fantasiakirjallisuuspalkinto Kuvastaja jaetaan Helsingin kirjamessuilla

Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n vuosittain parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle myöntämä Kuvastaja-palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla torstaina 25.10. kello 11.00.

Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalle pääsivät tänä vuonna seuraavat romaanit:

  • Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus)
  • Siiri Enoranta: Josir Jalatvan eriskummallinen elämä (Robustos)
  • Sini Helminen: Kaarnan kätkössä (Myllylahti)
  • Saara Henriksson: Syyskuun jumalat (Into Kustannus)
  • Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi)

Lyhytlistan teokset valittiin vuonna 2017 julkaistuista suomalaisista fantasiakirjoista, jotka eivät olleet selkeitä satukirjoja. Voittajan valitsee asiantuntijaraati.

Lisätietoja:

Suomen Tolkien-seura Kontu ry, www.suomentolkienseura.fi

Raadin puheenjohtaja Marianna Leikomaa (marianna.leikomaa@gmail.com)

Kuvastajan aiemmat voittajat:

  • Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet  sivut (Karisto, 2016)
  • Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos, 2015)
  • Helena Waris: Vuori (Otava, 2014)
  • Helena Waris: Talviverinen (Otava, 2013)
  • Jenny Kangasvuo: Sudenveri (Teos, 2012)
  • Helena Waris: Sudenlapset (Otava, 2011)
  • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena kustannus, 2010)
  • Helena Waris: Uniin piirretty polku (Otava, 2009)
  • Anni Nupponen: Nainen ja kuningas (omakustanne, 2008)
  • Päivi Honkapää: Viides tuuli (WSOY, 2007)
  • Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus, 2006)
  • Jyrki Vainonen: Perintö (Loki, 2005)
  • Ilkka Auer: Sysilouhen sukua (Otava, 2004)
  • Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY, 2003)
  • Tuula T. Matisanlo: Tuulen kalastajat (Kustannus-Mäkelä, 2002)
  • Sari Peltoniemi: Hirvi (Tammi, 2001)
  • Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi, 2000)

 

***

Aistienvartija on tullut painosta ja päässyt jo lukijoiden käsiin sekä monien kauppojen hyllylle. Virallinen (jos nyt näin embargottoman kirjan kohdalla voi edes sanoa) ilmestymispäivä on lauantaina Hel-YA!-festareilla, toivottavasti nähdään siellä!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Aistienvartijan ensimmäinen luku luettavissa – plus takakansi!

Aistienvartijan ensimmäinen luku luettavissa – plus takakansi!

Tavan mukaisesti Aistienvartijan lukunäyte julkaistaan jo ennen kirjan ilmestymistä. Koko ensimmäinen luku on nyt vapaasti luettavissa Tammen sivuilla.

Samasta tiedostosta löytyy kirjan takakansiteksti, jonka kopioin myös tähän alle. SPOILERIVAROITUS niille, jotka eivät ole lukeneet Muistojenlukijaa eivätkä halua tietää mitään sen juonenkäänteistä.

 

*

*

*

Lintuja oli niin paljon, että kauempaa katsottuna ne näyttivät savupilveltä, joka muutti muotoaan. Elävää kohinaa, jossa oli selvät säännöt. Taikuutta – kukaan ei tiennyt miten linnut osasivat kääntyä tismalleen samalla hetkellä.

Bollywood on päätynyt Riikaan tekemän hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään oudon kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.

Irlannissa Bollywood kohtaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, ja pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Käy ilmi, että suojellakseen ystäviään Kiuru on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot heidän mielestään. Hämmentävässä tilanteessa nelikon keskinäiset suhteet määritellään uudestään, eikä tilannetta helpota se tosiseikka, että Väki on päässyt heidän jäljilleen.

Aistienvartija jatkaa Elina Rouhiaisen uutta Väki-trilogiaa, joka nivoo yhteen realismia ja urbaania fantasiaa. Tarina kuljettaa lukijaa ympäri Eurooppaa ja sivuaa monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja: poliittisia konflikteja, paperittomuutta, syrjäytymistä, sukupuoleltaan moninaisten ihmisoikeuksia. Sarjan avausosa Muistojenlukija voitti Topelius-palkinnon vuonna 2018, ja trilogian pohjalta on kehitteillä tv-sarja.

*

Enää kuukausi ilmestymiseen!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Miksi kulutin kesälomani Aistienvartijan parissa

Miksi kulutin kesälomani Aistienvartijan parissa

Tätä kirjoitettaessa Aistienvartija on toivon mukaan lähtenyt painoon. Tällä viikolla kävimme vielä läpi vedoksia ja kansitekstejä, painon deadline oli perjantaina. Valmiin kirjan pitäisi putkahtaa maailmaan viimeistään 29.9. Hel-YA!-tapahtumassa.

En ole koskaan ollut kirjan jälkeen yhtä väsynyt kuin nyt. Deadlineni oli kesäkuun lopussa, minkä jälkeen minun oli tarkoitus jäädä lomalle. Silloin minulle sanottiin sanat, joita en olisi halunnut kuulla: käsikirjoitukselle voisi vielä tehdä jotain. Tiesin, että se piti paikkansa, mutta en silti kuullut sitä mielelläni. Jännite uupuu, yksi kustannustoimittaja sanoi. Päähenkilö kaipaa vielä jotain lisää, sanoi toinen. Vakavia ongelmia siis. Loma sai jäädä. Sain lopulta lähes kuukauden lisäaikaa, ja tuon kuukauden aikana mylläsin etenkin viimeisen neljänneksen perusteellisesti läpi.

Voisi kuvitella, että viiden kirjan jälkeen jo tietäisin mitä olen tekemässä ja prosessi toimisi sutjakasti – näin ei kuitenkaan ole. Tuntuu siltä, että tieto kasvaa koko ajan enemmän kuin taito, minkä takia on tietoisempi paitsi tekstin puutteista, myös erilaisista vaihtoehdoista. On helpompaa kirjoittaa, jos mielessä on vain yksi tapa kertoa tarina. Se ei välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen, mutta ainakin kirjoittajalla on varma olo tekemisestään.

Prosessini on muuttunut varsin paljon Susirajan ajoista. Kirjoitan nykyään palapelimäisesti, mikä parhaimmillaan tuottaa tarkkanäköisiä, kiteytyneitä kohtauksia, mutta vastaavasti rakenne leviää helpommin käsiin. Niin kävi tälläkin kertaa. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että aikaa oli vähän ja päähenkilö eri kuin ensimmäisessä kirjassa. Tai että mielessäni oli kaikenlaisia kunnianhimoisia ajatuksia kerrontatavoista, jotka heijastelevat mielen sisäistä epälineaarisuutta.

Pitää myös tunnustaa, että sarjojen kakkososat ovat minulle vaikeita. VAIKEITA. Oma sisäinen dramaturgiani toimii niin, että on helppo aloittaa ja helppo lopettaa, mutta kaikki siinä välissä onkin hankalampaa.

En voi kuitenkaan sanoa vaipuneeni missään vaiheessa täydelliseen epätoivoon. Tiesin, että haluamani romaani piileskelee jossakin, minun täytyi vain kaivaa se esiin kaiken teksti- ja ajatusmassan alta. Poistin lopulta kokonaisen luvun ja useita kohtauksia. Kirjoitin vähän lisää vahvistamaan pääjuonta ja motivaatioita. Monet tekstipätkät hakivat oikeaa kohtaa aivan viime metreille asti.

Itse tarina ei muuttunut. Tein saman kuin ennen, mutta paremmin. Palauttaessani viimeistä versiota tunsin onnistuneeni korjaamaan useita ongelmia, mutta en ollut varma riittikö se. Jännitin lomalta palaavan kustanustoimittajan kommentteja.

”Tää on parantunu kauttaaltaan, jotenkin terävöityny. Sun heinäkuu meni pilalle, mutta se kannatti. Nyt tästä tuli tosi hyvä kirja.” Juuri tismalleen sen halusin kuulla.

Ei ole tietenkään väliä, miten kirja syntyy. Onko kirjoittaminen ollut helppoa vai vaikeaa, hidasta tai nopeaa. Väitän, ettei lukija usein edes pysty näkemään sitä tekstistä. Mutta vähitellen olen alkanut ajatella, että ehkä ihan kaikkea ei aina tarvitse ajatella lukijan kannalta, että omalla sisäisellä prosessilla on arvo, joka ei liity millään tavalla lopputulokseen. Aion siis antaa itselleni aikaa levätä ja yrittää parhaani mukaan olla ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan, pidettiin Aistienvartijasta tai ei.

 

Loppuun huomio: Muistojenlukijan painosta ei ole enää hirveästi jäljellä. Kehotan kaikkia teitä, jotka haluatte omistaa koko trilogian, ostamaan ensimmäisen osan nyt, eikä vasta myöhemmin. Paperikirjan elinkaari on nykyään lyhyt. Vuoden päästä Väki 1:stä ei todennäköisesti saa enää mistään, eikä uutta painosta yleensä oteta vain siksi, että sarjasta olisi vielä ilmestymässä osia.

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Terveisiä kaaoksesta

Terveisiä kaaoksesta

Kevät ja kesän alku ovat olleet hyvin kiireistä aikaa. Päivät ovat venyneet hyvin pitkiksi, kun olen työstänyt Aistienvartijaa. Muisti sanoo, etten ole minkään muun kirjan kanssa pistänyt itseäni näin koville, mutta toisaalta en täysin luota siihen mitä muisti päättää minulle kertoa.

Samaan aikaan meneillään on ollut paljon muutakin: lukuviikolla tein keikkoja Lappeenrannassa ja Uudessakaupungissa. Pian sen jälkeen julkistettiin sopimus Väen tv-sarjasta. Huhtikuun lopulla taloon tuli viipurilainen rescuekoira Iona, joka on kaikkien suureksi onneksi ollut hyvin kiltti ja reipas. Toukokuun alussa matkustin Pohjois-Irlantiin selvittämään muutamia kirjaan liittyviä asioita. Loppukuusta tyhjensin asuntoni Vuosaaressa (nyyh!) ja muutin poikaystäväni luo Vantaalle. Uuden työhuoneen remontointi on edelleen kesken.

Joku ehkä tästä ajattelee, etten ole kovin hyvä aikatauluttamaan elämääni. Se joku on hyvin oikeassa.

Tällä hetkellä Aistienvartija on kustannustoimittajan luettavana. Olen yrittänyt levätä sen minkä pystyn ennen kuin kässäri tulee takaisin viimeisten korjausmerkintöjen kera.

Aikataulu on ollut tiukka, mutta olen hyvin ylpeä siitä miten paljon tarina on syventynyt lyhyessä ajassa. Toivon todella, että tästä kirjasta pidetään – Bollywoodista on tullut minulle hyvin tärkeä hahmo.

Aistienvartija ilmestyy Hel-YA! -festareiden yhteydessä 29.9.2018. Kirja on on jo varattavissa kirjastoissa ja se löytyy kirjakauppojen nettisivuilta – kaupasta riippuen sen voi ennakkotilata, varata tai sille voi asettaa tuotevahdin.

Toivottavasti näen mahdollisimman monet teistä syksyllä joko Hel-YA!:ssa tai kirjamessuilla.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Moskito Options Kaiken’s Bird Circle

Moskito Options Kaiken’s Bird Circle

Mikael Hed led company and Moskito work together on YA live action series 

Kaiken Entertainment is thrilled to announce that we’re working on our first live action series with Moskito Television. Moskito has optioned Kaiken’s original IP, The Bird Circle. Based on novels written by Elina Rouhiainen, The Bird Circle is a YA Trilogy about seventeen-year-old Kiuru who sees people’s memories in the shape of birds. Kaiken is excited about its collaboration with Moskito, a part of Nice Group, the largest independent group of creative production companies in the Nordics. Kaiken’s creative slate includes many live action and animation series in different stages of development.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
TIEDOTE: Elina Rouhiaisen palkitusta nuortenkirjatrilogiasta tv-sarja

TIEDOTE: Elina Rouhiaisen palkitusta nuortenkirjatrilogiasta tv-sarja

 

Tuotantoyhtiö Moskito Television Oy ja viihdeyhtiö Kaiken Entertainment Oy tulevat kehittämään yhdessä kirjailija Elina Rouhiaisen palkitulla Muistojenlukija-nuortenromaanilla alkaneen Väki-trilogian tv-sarjaksi.

”Kirjoittaessani Väen ensimmäistä osaa en tiennyt yhtään, pidettäisiinkö siitä vai ei. Olenkin tavattoman iloinen ja otettu kirjan herättämästä innostuksesta ja tv-sarjasopimuksesta. Vaikuttaa siltä, että tarina on onnistunut löytämään juuri oikeat ihmiset. En malta odottaa, että pääsen seuraamaan projektin edistymistä”, sanoo kirjailija Elina Rouhiainen.

Rouhiaisen Väki-trilogian ensimmäinen osa Muistojenlukija on tämän vuoden Topelius-palkinnon voittaja sekä Tulenkantaja-ehdokas.

”Elina Rouhiainen on onnistunut luomaan uniikin nuorempia kohderyhmiä puhuttelevan maailman, jonka kansainväliset mahdollisuudet ovat jo sisäänrakennettuina mukana tarinassa. Koemme, että Väki-trilogia taipuu erinomaisesti myös tv-sarjan muotoon ja odotamme innolla yhteistyötä”, sanoo Riina Kullas, Moskiton toimitusjohtaja.

Suomessa trilogian julkaisee Tammi, ja kirjasarjan seuraava osa, Aistienvartija, ilmestyy syksyllä.

”Väki-trilogiassa kohtaavat Rouhiaisen tarinankerronnan lahja, hänen kykynsä kirjoittaa samaistuttavia henkilöhahmoja sekä ajankohtainen, lukijoita puhutteleva tematiikka. Tarinamaailman urbaani fantasia on nuorten kirjallisuudessa juuri nyt kansainvälisesti erittäin suosittua. Olen ylpeä ja iloinen siitä, että Elina Rouhiaisen uusi kirjasarja on saamassa uusia, laajoja yleisöjä tavoittavia muotoja”, riemuitsee Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemi.

Moskito muodostaa yhdessä Production Housen ja Grillifilmsin kanssa Nice Entertainment Finlandin, joka on osa kansainvälistä Nice Entertainment Group–konsernia. Tuotantoyhtiön sarjoihin kuuluu muun muassa globaalisti menestynyt Mustat lesket tv-sarja.

Kaiken omistaa Väki-kirjasarjan tuotteistus- ja tv-oikeudet. Kaiken on tarinankerrontaan elokuvien, sarjojen, kirjajulkaisun ja digitaalisten tuotteiden kautta keskittynyt yritys.

 

Lisätietoja: Laura Kärppä, viestintäpäällikkö,
Kaiken Entertainment Oy, laura.karppa@kaiken.com, puh. 0400 89 53 98

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Kirjojen tyhjennysmyynti!

Kirjojen tyhjennysmyynti!

EDIT: Jäljitetty ja Vainuttu eli sarjan osat 3-4 myivät nopeasti loppuun. Kahta ensimmäistä saa yhä alla olevaan hintaan!

Tyhjennän varastojani ja myyn tällä hetkellä kaikki Susirajat hintaan 10e/kpl sisältäen postituskulut. Mikäli ostat enemmän kuin yhden kirjan, saat loput kappaleet hintaan 5e – kaksi kirjaa maksaa siis 15e ja kolme kirjaa 20e. Koko sarja eli neljä kirjaa lähtee hintaan 25e!

Kaikkien Susirajojen painokset ovat loppu, joten tämä on ainut mahdollisuus saada kirjat omaksi. Kirjoihin saa halutessaan omistuskirjoitukset. Maksun voi suorittaa tilille sitten, kun lähetys on tullut perille. Toimitus tapahtuu postin kautta ja pyydettäessä lähetys onnistuu myös pakettiautomaattiin.

Tilaukset ja kyselyt osoitteeseen elina ät elinarouhiainen piste com.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Romanien kansallispäivä: miten päädyin kirjoittamaan romaneista ja mitä olen oppinut

Romanien kansallispäivä: miten päädyin kirjoittamaan romaneista ja mitä olen oppinut

Tänään vietetään romanien kansallispäivää. Ajattelinkin siis kertoa vähän siitä, miten päädyin kirjoittamaan romaneista ja minkälaisia asioita olen oppinut.

Miksi kirjotan romaneista?

Aivan ensimmäiseksi on sanottava, ettei kukaan ystävistäni tai sukulaisistani ole romani. Itse asiassa romanit ovat aina näyttäytyneet minulle vieraina. Muistan lapsena kutsuneeni hameisiin pukeutuneita naisia prinsessoiksi, jolloin äitini joutui selittämään minulle, etteivät he ole kuninkaallisia vaan romaneita.

Kiinnostukseni romanien yhteiskunnalliseen asemaan heräsi vaihtovuoden aikana. Hengailin Dublinissa hyvin eurooppalaisissa porukoissa ja opiskelin myös eurooppalaisuutta käsitteleviä kursseja. Noihin aikoihin puhuttiin paljon romanikerjäläisistä, joita oli alkanut näkyä katukuvassa sen jälkeen, kun Romania ja Bulgaria olivat liittyneet EU:n jäseniksi. Ihmeteltiin, mitä heille pitäisi tehdä – eivätkö he vain voisi palata sinne mistä tulivat?

Eräs romanialainen tuttuni yritti selittää tilannetta: You have to understand, they are not like us. Lause jäi elämään päähäni. En uskonut, että hän olisi sanonut niin mistään muusta ihmisryhmästä. Mitä hän siis tarkoitti? Ja mitä oikeastaan tiesin romaneista?

Pari vuotta myöhemmin löysin itseni Vuosaaresta. Naapurissa asui romaniperhe, joka parkkeerasi aina autonsa rapun eteen ja joiden asunnosta saattoi kesäisinä iltoina kuulua mahtavaa laulua. Jossain vaiheessa tajusin, että aikaisemmat tarinaideani muistoista, linnuista ja köyhyydestä olivat ottaneet uuden muodon ja haaveilinkin romaneista kertovan romaanin kirjoittamisesta.

Ajatus pelotti minua. En uskonut, että tietoni tai taitoni riittäisivät, mutta kuin korkeampien voimien toimesta silmiini osui mainos: Helsinki Summer Schoolissa pidettäisiin kurssi Euroopan romanien historiasta ja nykytilanteesta. Kurssi osoittautui Väen kannalta ratkaisevaksi. Tiedon karttuessa aloin nähdä koko ajan selvemmin, että romaneiden sijaan kirja kertoisikin itseni kaltaisista ihmisistä: meistä valtaväestön edustajista, jotka olemme sokeita etuoikeuksillemme. Halusin näyttää, millaisia normeja eurooppalaisuuteen liittyy.

Kurssin lisäksi luin kirjoja ja lehtiartikkeleita sekä seurasin erilaisia romaniasioihin keskittyviä ja romaneiden ylläpitämiä sometilejä. Seuraavaksi kerron kolme asiaa, jotka yllättivät eniten.

1. Monimuotoisuus

Tämän ei tietenkään olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta se tuli. Romanit elävät niin monen eri valtion ja kulttuurin sisällä, että välillä tuntuu absurdilta puhua romaneista yhtenäisenä kansana. Osa romaneista elää vahvasti perinteiden mukaan, osa taas valtakulttuurissa. Lisäksi eri romaniryhmät voivat omata hyvinkin erilaisia perinteitä samankin valtion sisällä.

2. Vähäosaisuus

En ennen ollut tajunnut, että Euroopassa on ihmisiä, jotka syntyvät ja kuolevat kaatopaikalla. Heitä kuitenkin on. Heillä ei ole vettä, vessaa eikä kunnollista kattoa tai lattiaa. Lisäksi osassa Euroopan maista noin kolmasosa romaneista on lukutaidottomia. Onko siis ihme, että monet romanit etsivät parempaa elantoa ulkomailta?

On toki muistettava, etteivät suinkaan kaikki romanit ole köyhiä. He ovat menestyneet paitsi perinteisillä romanialoilla kuten musiikissa ja kaupankäynnissä, myös korkeakoulutetuissa hommissa.

3. Sorron historia

Romanien holokaustista käytetään sanaa porajmos. Yllätyin siitä, miten suuri osuus Euroopan romaneista joutui joukkomurhan uhriksi: arviot vaihtelevat neljäsosan ja puolen väestön välillä. Voi vain kuvitella, miten kauaskantoiset seuraukset tragedialla on ollut, varsinkin kun romanit joutuvat edelleen taistelemaan tapahtumien tunnustamisen puolesta.

Romanien sorto ei tietenkään alkanut toisesta maailmansodasta: heidän elämäänsä ja oikeuksiaan on rajoitettu jo vuosisatoja sitten erilaisilla lainsäädännöillä. Romaneja on karkotettu, heidän tappamistaan ei ole välttämättä pidetty rikoksena ja esimerkiksi Romaniassa romaneita pidettiin orjina 1300-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin asti.

 

Mikäli haluat tukea vähäosaisia romaneita, voit tehdä lahjoituksen esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Hirundolle.

 

Kirjoja
Panu Pulma (toim.): Suomen romanien historia (SKS)
István Pogány: Romanien ahdinko ja ihmisoikeudet (Like)
Kiba Lumberg: Memesa-trilogia (Sammakko)

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Maaliskuun keikat

Maaliskuun keikat

Tässä kuussa olen mukana parissa eri tapahtumassa.

24.3. Vihtorin kirjamessut, Tampere, Hotelli Ilves

Tulenkantaja-palkinto jaetaan Vihtorin kirjamessujen yhteydessä. Palkintoon liittyvä ohjelma alkaa klo 16.

Messujen koko ohjelma:

Vihtorin kirjamessut lauantaina 24.3.2018 klo 11.30-18.30 Hotelli Ilveksessä Tampereella
Kirjamyynti alkaa kello 11:30, paikalla mm. Teos & Tulenkantajat -kirjakauppa, Rosebud, Into, Antikvariaatti Valli & Selin, Savukeidas, Avattava, Pirkkalaiskirjailijat, JK Ihalainen (Palladium), Nastamuumio, Enostone kustannus…
12:00 -> kirjallisia keskusteluja, kirjamyyntiä ja signeerausta, ohjelma tarkentuu pian. Mukana mm. Unto Hämäläinen ja Tuija Välipakka.
16:00 Salla Simukka Tulenkantaja-palkintoraadin puheenjohtajana /Markus Määttäsen ja Salla Simukan haastattelussa kääntäjä Owen Witesman kertoo työstään suomalaisen kirjallisuuden englannintajana
17:15 Tulenkantaja-paneeli, ehdokkaina Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin Zoo! Viraalit nerot (Otava), Magdaleena Hain Kurnivamahainen kissa (Karisto), Elina Rouhiaisen Muistojenlukija, Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät (Wsoy), Satu Taskisen Lapset (Teos) ja Heikki Kännön Mehiläistie (Sammakko).
18:15 Tulenkantaja-palkinto 2018

Facebook-tapahtuma

28.3. Tarinoiden maailmat -paneeli, Helsinki, Pasilan kirjasto klo 13-14

Mukana paneelissa Elina Rouhiainen, Leena Parkkinen ja Roope Lipasti.
Tilaisuuden järjestää Suomen nuorisokirjailijat ry.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Kansipaljastus

Kansipaljastus

On vihdoin tullut paljastuksen aika. Ilokseni voin ilmoittaa, että Väki 2: Aistienvartija ilmestyy syyskuussa.

Ja miltä se sitten näyttää? No, tältä:

Pahoittelut jo etukäteen capseista, mutta EIKÖ SE OLEKIN KAUNIS?

Suoraan sanottuna hieman jännitin, millainen kannesta tulee, sillä minulla ei ollut antaa graafikolle juuri mitään apuja. Muistojenlukijan linnut olivat helppo valinta – ne ovat niin vahvasti mukana tarinassa, että tuntui heti luonnolliselta tuoda ne myös kanteen. Toisessa osassa ei ole mitään yhtä selkeää visuaalista elementtiä, mutta kannen täytyi kuitenkin sopia sarjailmeeseen. Laura Lyytinen teki  taas kerran hienoa työtä ja onnistui löytämään juuri oikeanlaisen kokonaisuuden.

Jatko-osien kuvaukset ovat todella hankalia kirjoittaa. Niissä tulee usein paljastaneeksi enemmän kuin mitä osa lukijoista haluaisi tietää. Pähkäilimme jälleen asiaa kustannustoimittajani kanssa ja jouduimme tekemään joitakin kompromisseja. Sanon tämän varoituksena niille, jotka kuuluvat mainittuun ryhmään – mikäli et halua tietää MITÄÄN jatko-osasta, älä lue alla olevaa kuvausta.

 

 

(Vielä ehtii sulkea silmät)

 

 

(Nyt ei enää ehdi)

Bollywood on päätynyt Riikaan tekemään hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään mystisen kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.

Irlannissa Bollywood tapaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, joka paljastaa, että on joutunut pyyhkimään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot Bollywoodin mielestä. Pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Nelu on hankkinut tietoja heidän yliluonnollisista voimistaan ja aikoo käyttää niitä. Kun myös Samuel yllättäen ilmestyy Irlantiin, ystävyyssuhteet ringissä ovat koetuksella.

Pikku hiljaa Kiuru onnistuu palauttamaan ystäviensä muistoja, ja edellisen kesän kipukohdat nousevat jälleen pintaan. Bollywoodin kohdalla se tarkoittaa myös aiempien vaiheiden käsittelyä: tapahtumaketjua, joka johti hänen karkaamiseensa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail