Elina Rouhiainen

2 viikkoa sitten

Olen taas kesän aikana saanut kyselyjä Susirajan osien 3-4 saatavuudesta. Tilannehan on ollut jo pitkään se, että Jäljitettyä ja Vainuttua on vaikea löytää edes käytettynä. Kehotan siis jälleen kaikkia pistämään omat turhat kirjansa myyntiin – antikvariaattiin tai nettikirppikselle. Voi myös lähettää myynti-ilmoituksen minulle niin laitan sen eteenpäin kiinnostuneille. Tarkoitus ei siis ole painostaa ketään luopumaan kirjoistaan, vaan muistuttaa että kierrätys todellakin kannattaa!

Kyselyiden ohessa saan usein myös ihmettelyä siitä, miten niin uudet kirjat voivat olla jo niin kiven alla. Asiaa selittää vähän se, että molemmista otettiin vähän pienemmät painokset kuin ekasta ja tokasta osasta – tavallisesti sarjojen myynnit nimittäin laskevat osa osalta. Totuus myös on, että nykyisillä kirjamarkkinoilla vuosina 2014-2015 ilmestyneet teokset ovat jo muinaishistoriaa. Myynnit laskevat todella jyrkästi ilmestymistä seuraavien kuukausien jälkeen. Ei siis ole useinkaan kannattavaa pitää kirjaa saatavilla kovin pitkään. Tämä tietysti aiheuttaa ikävän kierteen – kukaan ei voi ostaa sitä, mitä ei ole saatavilla.

Mitä tähän loppuun pitäisi sanoa? Ainakin se, että kannatetaan antikvariaatteja. Tekevät todella tärkeää duunia. Ja että kaikesta huolimatta olen tosi iloinen, että Susiraja kiinnostaa edelleen. Se teki musta kirjailijan ja siksi se tulee aina olemaan mulle tosi erityinen. … LisääVähemmän

Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email

·Jaa

2 viikkoa sitten

Elämää rescuekoirien kanssa. Korona-aika on saanut meillä aikaan sen, että Matti on kiintynyt meihin entistä lujemmin ja huolestuu, kun joku lähtee – tyypillinen hylätyn koiran ongelma, jota pitää vähitellen treenata pois. Iona on taas ihan yhtäkkiä alkanut pelätä läpivedon kolisuttamia ikkunoita ja voimakasta tuulta. Turvapaikka löytyy silloin saunasta.

Yllä mainituista huolimatta olen tosi iloinen, että juuri nämä kaksi ovat meillä. Molemmilla on mahtava luonne ja liikuttava luottamus ihmisiinsä.
@viipurinkoirat #viipurinkoirat #rescuedog … LisääVähemmän

Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email

·Jaa

Elina Rouhiainen päivitti aukioloaikansa.

3 viikkoa sitten

www.facebook.com

Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email

·Jaa

3 viikkoa sitten

Löysin siivouksen yhteydessä saippuakuplaputelin. Ostin niitä aikoinaan synttäreilleni, joiden teemana oli 90-luvun lastensynttärit. Kannen kämäisessä pelissä on nostalgia-arvot kohdillaan!

***

Olen yrittänyt olla ajattelematta kirjoittamista lomalla, mikä on tietenkin on johtanut päinvastaiseen lopputuloksen. Päässä pyörii kaksi eri ideaa seuraavaksi YA:ksi: toinen yksittäinen romaani, toinen sarjan aloitus. Ensin mainittu on ehkä hieman kunnianhimoisempi, jälkimmäinen taas vetoaa tällä hetkellä juuri siksi että siihen olisi helpompi heittäytyä. Toisaalta en haluaisi aloittaa uutta sarjaa heti kahden edellisen perään. Voisin toki kokeilla molempia ja katsoa, kumpi lähtee vetämään – en vain ole koskaan ennen tehnyt niin.

Mitä mieltä olette? Kumpaa kaipaatte minulta seuraavaksi, tiivistunnelmaisen yhteiskunnallisen standalonen vai synkähkön, Marvel-henkisen sarjanaloituksen? … LisääVähemmän

Share on Facebook Share on Twitter Share on Linked In Share by Email

·Jaa

1 kuukausi sitten

Tänään päätin herätellä omakuvaprojektia ja kertoa samalla kuulumisia. Lomani alkoi maanantaina palautettuani ensin seuraavan kirjan käsikirjoituksen. Romaani (lasten fantasiaa – lisää infoa tulossa myöhemmin!) ilmestyy vasta tammikuussa, mutta syksyllä ilmestyvien ennakkokappaleiden takia työ pitäisi saada pakettiin jo elokuussa. Siksi olenkin tosi iloinen, että eilen kustantajalta saamani palaute oli hyvin kehuvaa ja tekstiin tarvitsee kuulemma tehdä "harvinaisen vähän" korjauksia. Kun on tehnyt melkein kaikki kirjansa deadlineja vastaan taistellen, on lähes utopistista saada jotain valmiiksi ilman hirveää loppurykäisyä.

Vaikka tässä lastenkirjaprojektissa on ollut myös mutkia matkassa (kerron ehkä joskus vielä niistäkin…), tuli se silti juuri oikeaan aikaan. Olen tosi ylpeä Unienpunojasta, mutta sen kirjoitusprosessi oli tosi raskas ja hetken pelkäsin, etten enää osaisi nauttia kirjoittamisesta. Nykyisen romaanin kohdalla olen kuitenkin kokenut samanlaisia fiiliksiä kuin joskus 12-vuotiaana, jolloin kirjoitin pitkiä tarinoita miettimättä yhtään, oliko teksti hyvää vai ei.

Seuraavan YA:n kirjoittaminen alkaa syksyllä ja silloinkin pyrin ottamaan 12-vuotiaan Elinan mentorikseni. Sitä ennen kuitenkin lomaa ja muiden kirjoittamia kirjoja. … LisääVähemmän