Browsed by
Avainsana: Susiraja

Kirjojen tyhjennysmyynti!

Kirjojen tyhjennysmyynti!

EDIT: Jäljitetty ja Vainuttu eli sarjan osat 3-4 myivät nopeasti loppuun. Kahta ensimmäistä saa yhä alla olevaan hintaan!

Tyhjennän varastojani ja myyn tällä hetkellä kaikki Susirajat hintaan 10e/kpl sisältäen postituskulut. Mikäli ostat enemmän kuin yhden kirjan, saat loput kappaleet hintaan 5e – kaksi kirjaa maksaa siis 15e ja kolme kirjaa 20e. Koko sarja eli neljä kirjaa lähtee hintaan 25e!

Kaikkien Susirajojen painokset ovat loppu, joten tämä on ainut mahdollisuus saada kirjat omaksi. Kirjoihin saa halutessaan omistuskirjoitukset. Maksun voi suorittaa tilille sitten, kun lähetys on tullut perille. Toimitus tapahtuu postin kautta ja pyydettäessä lähetys onnistuu myös pakettiautomaattiin.

Tilaukset ja kyselyt osoitteeseen elina ät elinarouhiainen piste com.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Susiraja ilmestynyt Kiinassa

Susiraja ilmestynyt Kiinassa

Sain tänään iloisen uutisen: Susirajat 1-2 ovat vihdoin ilmestyneet Kiinassa. Sopimus Modern Pressin kanssa tehtiin jo kauan sitten, ja olin jo luopumassa toivosta – tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että tässä työssä on parempi keskittyä asioihin, joihin voi itse vaikuttaa, ja jättää loput muiden huolehdittavaksi. Säästyy (toivottavasti) ennenaikaiselta stressikuolemalta.

En ole vielä saanut omia tekijänkappaleitani, mutta onnistuin kaivamaan kansikuvat kiinalaisen kustantajan nettisivuilta. Aivan helppoa se ei ollut, sillä en osaa lainkaan kiinaa. Siksi toivon, että joku vielä kertoo minulle, mitä näissä oikeastaan lukee.

kiinankielinen (simplified Chinese) Kesytön

Nyt on sitten kunnolla pinkkiä! Hetkellisen ”Aah, silmiin sattuu!” -kohtauksen jälkeen päätin, että oikeastaan tämä kansi on todella hieno. Raisan profiili ei ehkä ole kaikkein onnistunein (heh), mutta muilta osin tausta on upea. Kiinalaiseen kirjankansikulttuuriin ei ilmeisesti kuulu teksteillä ja fonteilla revittely.

kiinankielinen (simplified Chinese) Uhanalainen

Kun näitä kansia vertaa alkuperäisiin suomalaisiin, huomaa graafikon lainanneen niistä useita elementtejä: perhosten lisäksi taustan metsä- ja susisiluetit sekä tietenkin Mikaelin ja Raisan profiilit. Kiinnostavaa on, että molempiin kansiin on otettu mukaan järvi(?)maisemaa – ehkä Kiinassa suomalaisuus yhdistetään veteen? Kummassakaan kirjassa vesistöt eivät nimittäin ole mitenkään olennaisessa osassa.

Mitä mieltä te olette näistä kansista?

***Lopuksi vielä kuulutus: jos tiedät jonkun, jolla on tarvetta kiinankieliselle nuortenkirjallisuudelle, jätä kommentti alle tai laita sähköpostia (elina ät elinarouhiainen piste com). Ajattelin lahjoittaa osan tekijänkappaleistani sellaisille tahoille, joiden kautta kirjat päätyisivät oikeasti luetuiksi eivätkä vain hyllynkoristeeksi. Erityisesti kirjastot, koulut, kulttuurikeskukset ym. kiinnostavat.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Viisi vuotta unelmaa

Viisi vuotta unelmaa

Aika tarkalleen viisi vuotta sitten olin koditon ja kesätyötön  opiskelija. Olin palannut Irlannista yliopistovaihdosta kuukautta aikaisemmin, ja olin edelleen vähän pyörällä päästäni. Viimeisenä päivänäni Dublinissa olin käyttänyt jäljellä  olleen printtauskiintiöni käsikirjoituksen tulostamiseen. Olin kirjoittanut yhden liuskan mittaisen saatekirjeen, jossa kerroin hieman taustastani ja että käsikirjoitukseni on nuorille aikuisille suunnattua urbaania fantasiaa (en vielä silloin tiennyt paranormaalin romantiikan olemassaolosta). Huomasin vasta jälkikäteen, että tekstiin oli jäänyt typoja, mutta minulla ei ollut enää aikaa korjata niitä. Pakkasin nivaskan kuoreen ja vein sen postiin sydän oudon keveänä ja toiveikkaana.  Aivan vaihtoni alussa olin käynyt heittämässä kolikon toivomuskaivoon ja toivonut, että käsikirjoitukseni julkaistaisiin. Tiesin todennäköisyyksien olevan minua vastaan, mutta samaan aikaan koin helpotusta siitä, että yli puolentoista vuoden urakka oli ohi.

Seisoin kahvilan jonossa, kun puhelimeni soi. Numero oli tuntematon: ensimmäinen ajatukseni oli, että soittaja on puhelinmyyjä. Painoin silti vihreää luuria.

Meni jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, mitä toisessa päässä oikein yritettiin minulle kertoa. Tämä oli Puhelu. Istuin alas.

Puhelun jälkeen istuin kahvilan pöydässä pitkän aikaa. Kustannustoimittaja oli luvannut laittaa minulle puhelun aikana sopimamme tapaamisen tiedot vielä sähköpostilla, ja tuota sähköpostia tuijotin koko loppupäivän. Se oli olemassa. Se tarkoitti, että puhelukin oli ollut totta.

Muistan nauraneeni ääneen ajatellessani, että toivomuskaivon täytyi oikeasti toimia.

Unelman toteutuminen voi olla aika suuri kriisi. Kun on keskittänyt kaiken enegian ja ajatukset jonkin asian tavoittelemiseen, sen yhtäkkinen saaminen muuttaa kaiken. Julkaistessani esikoiseni tiennyt, mitä odottaa. Toisilta asioilta odotin liikaa, toisilta taas liian vähän. Markkinoinnin resurssien vähyys yllätti, mutta samalla myös  viidakkorummun toimivuus. Samalla sain todistaa erilaisia reaktioita lähipiirissäni: osa ihmisistä oli aidosti iloisia puolestani, osa taas välinpitämättömiä, ehkä jopa kateellisia.

Aluksi tuntui tärkeältä määrittää, minkälainen kirjailija olen. Sopia johonkin lokeroon.  Nykyään ajattelen asiaa vain harvoin. Pari ensimmäistä vuotta googlasin omaa nimeäni lähes pakonomaisesti. Pelkäsin arvioiden lukemista, pelkäsin esiintymistä – oikeasti pelkäsin vain sitä, että urani loppuu kuin seinään.

Kirjailijuuden yhteydessä puhutaan usein alhaisesta tulotasosta ja epävarmuudesta. Omalla kohdallani tilanne on kuitenkin se, ettei toimeentulo ole ainakaan tähän mennessä ollut suuri ongelma.  En ole koskaan elänyt keskiluokkaista elämää, enkä ole oikeastaan koskaan olettanut pääseväni moisille tuloille. Voisi melkein sanoa, että köyhässä yksinhuoltajaperheessä kasvaminen toimi hyvänä valmentautumisena kirjailijan arkeen. Perinteinen toimistotyö on aina ollut minulle vieras ajatus.

Ura ei ole minulle itsestäänselvyys. Jotkut saattavat ehkä ihmetellä, miten jaksan edelleen innostua jokaisesta vähänkään positiivisesta uutisesta. ”Kyllä sä vielä totut siihen. Siitä tulee sulle samalla tavalla työtä kuin mitä muutkin tekee.”  Ei tähän totu, vastaan.  Edelleen päivittäin tekisi mieli mennä parvekkeelle ja huutaa: ”Mä tein sen, tajuatteko, mä olen parikymppinen siivooja-yksinhuoltajan tytär, ja mä tein sen!”

Kun julkaisee nuorena, oma kehitys sekä kirjoittajana että ihmisenä tulee julkiseksi; se on kaikkien arvioitavissa.  Olen iloinen, että olen saanut tehdä saman kustantajan kanssa töitä. He tietävät mistä tulen ja ovat kiinnostuneita siitä, mihin olen menossa.  Olemme juuri sopineet trilogian julkaisemisesta. Tämä tarkoittaa, että unelmani jatkuu ainakin vuoteen 2020 asti.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail